"Ihminen ei valitse tarinaansa
se annetaan hänelle"
Näin toteaa kirjailija Le Glezio.Ja kuinka oikeassa hän onkaan!
Joskus käy niin,että kuunnellessaan liikaa toisten tarinoita,ihminen kadottaa oman tarinansa.
Polut risteilevät menneen,olevan ja tulevan maailmoissa ja kulkija eksyy,ei tiedä enää suuntaansa.
Kunnes tulee aamu,erilainen kuin muut aamut ja kuitenkin niin tuttu.
Pihapuussa laulaa peipponen,mustarastaat juoksevat kilpaa ruohikossa ja tuuli tuo tullessaan meren tuoksun ja aaltojen kohinan....
"Levollisena läsnä
tässä hetkessä
kaipaamatta koko ajan
muita muuta muualle
Ensin on elettävä
monissa ulottuvuuksissa
kahlattava syyllisyyden suo
suostuttava kuumiin kyyneliin
löydettävä omat kyvyt ja rajat
Ihmisen ilo ja kipu
Silloin sielu ehkä läsnä
tässä ja nyt"
- Anja Porio -
Viikko sitten istutimme naapurin kanssa pihakukat.Paratiisi aukeni kukkapuutarhassa kaiken ihanuuden ja väriloiston keskellä.
Herranjestas sentään...olisi tehnyt mieli ottaa tuota ja tuota...ja sitten vielä tuotakin ja...
Lopulta saimme kolmen naisen yhteisellä päätöksellä valintamme tehtyä ja eikun istuttamaan.
Tyttäreni on puurtanut kasvimaalla,jonka he sisarusten kanssa yhdessä väsäsivät ja istuttivat vähän yhtä sun toista.
Kävi vaan niin ( kuin olisin osannut ennustaakin),että ahkera ja tunnollinen tyttäreni siellä nyt työpäiviensä päätteeksi ahertaa kastelemassa ja kasvun ihmeitä seuraamassa.Pojat on poikia!Eli sitten kun satoa alkaa tulla,niin kasvimaallekin ehtii vallan mainiosti:)Luulisin....
Pienen ihmistaimen kasvaminen ja sen seuraaminen läheltä on yhtä ihmettä joka päivä.
Viimeksi tänä aamuna siitä sain iloita,kun poikani käytti minua kaupassa ja kauppareissun päätteeksi istahdin heidän pöytänsä ääreen aamiaiselle.Pienen ihmisen hymy ja kaikki ilmeet tuntuvat ihmeiltä,joka ikinen kerta.
Katselin poikaani hänen pidellessään omaa pientä poikaansa sylissään ja aurinko paistoi suoraan sydämeeni.
En tiedä kaikkien näiden vuosien jälkeenkään,kuinka elämän puutarhaa pitäisi oikein hoitaa,että se tuottaisi hyvää satoa ja olisi iloksi asujalleen ja vierailleen,mutta jotenkin tämä kohta Helena Anhavan runosta puhuttaa minua.
"Kun on muokattu hyvämultainen kasvualusta,
niitä hoidetaan huolella muutama vuosi
ja jätetään sitten rauhassa rehottamaan
niin että jokainen verso
saa kasvaa itsensä muotoiseksi
luonnonvarainen ja viljelty rinnatusten
hiirenvirna sitruunamelissan kainalossa
Miksi kitkeä koiranputki ja ohdake,
tottahan meissä jokaisessa on oltava nekin"
Tarinan jäljillä....sittenkin!
