tag:blogger.com,1999:blog-74924292933561505832024-03-13T23:31:58.853+02:00Myrskyn merkkejäsyysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.comBlogger50125tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-72749030889726852552016-05-18T12:58:00.000+03:002016-05-19T00:22:36.567+03:00Musta maanantai<br />
Maanantaiaamu oli tihkusateinen kun lähdin kotoa kohti Oikeustaloa.<br />
<br />
Yli neljän vuoden takainen,pitkä ja ikäväntäyteinen odotus oli ohi.<br />
<br />
Se loppui osaltani lyhyesti ja kyyneliin.kun syytteiden luvun jälkeen tuomari ilmoitti,että minulla ei ollut lupaa seurata oikeudenkäyntiä,jossa oman lapseni kuolemaa käsiteltiin.<br />
<br />
Minä,joka olin äiti,olinkin yhtäkkiä juridisesti täysin ulkopuolinen ihminen.<br />
<br />
Sekä syyttäjä,että tuomari keskustelivat hetken siitä,miltä osin läsnäolo olisi ollut mahdollista,mutta erään syytetyn asianajaja ilmoitti heti,etteivät he miltään osin omalta osaltaan voi kertoa sitten kaikkea tapaukseen liittyvää.Joten tuomari sitten päätti istunnosta suljetuin ovin.<br />
<br />
Päätös perustui lakiin potilasasiakirjoista.<br />
<br />
Toin esiin oman kantani siitä,että Tiina ei ole koskaan kieltänyt suostumuslomakkeella tietojen antamista omista potilastiedoistaan minulle.<br />
Ja toisaalta toin esiin myös sen,että käsittelyssä on kyse Julkisen terveydenhuollon toiminnasta,jonka pitäisi myös olla julkista ja avointa.<br />
<br />
Käsittelyssä on ensisijaisesti kyse hoitohenkilökunnan toiminnasta,sen arvioinnista tilanteessa,jossa 3 tuntia leikkauksen jälkeen potilas menettää miltei koko verimääränsä,sydän pysähtyy ja seuraa aivovaurio.<br />
<br />
Pääosassa eivät siis ole potilastiedot vaan täysin terveen synnyttäjän leikkauksen jälkeisen hoidon kulun ja asianmukaisen seurannan ja hoidon arviointi.<br />
<br />
Jossain aiemmassa blogikirjoituksessani olen kertonut,että puhun tästä asiasta kun oikeudenkäynti on ohi,että ne ihmiset,jotka ovat esim.Tiinan blogia seuranneet ja osanottonsa myös minulle ilmaisseet saisivat vastauksia.<br />
<br />
Nyt on oikeudenkäynti minun osaltani ohi.<br />
<br />
Mutta keskustelun hyvästä hoidosta,vastuuksista ja potilasturvallisuudesta toivon julkisuudessa vasta alkavan.Samoin Julkisin varoin toteutettavan hoidon julkisesta ja avoimesta arvioinnista ja seurannasta.<br />
syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-83220159203685327522015-10-20T15:33:00.000+03:002015-10-20T16:31:19.398+03:00Kyllä minä muistan<br />
Kesän kukinnot ja vihreä maa<br />
Kyllä minä muistan<br />
<br />
Tuuli,joka kosketti poskea<br />
Kyllä minä muistan<br />
<br />
Sade ruutuun hakkaava<br />
Kyllä minä muistan<br />
<br />
Linnun pesät,hevosen harjat,nauru<br />
Kyllä minä muistan<br />
<br />
Kätesi kosketus..<br />
Ja hiljaisuus<br />
<br />
Minä muistan.<br />
<br />
Kyllä minä muistan.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-15566151568411418522015-07-18T14:06:00.002+03:002015-07-18T15:49:03.643+03:00Istun tässä,ihmettelen<br />
On kaunis kesäpäivä.Pitkästä aikaa.<br />
<br />
Join aamukahvit parvekkeella tapani mukaan ja sitten suunnistin Herttoniemeen.<br />
Eilen kävin siellä kaupoilla ja sadekuuro kun yllätti,niin en uskaltanutkaan lähteä pyörällä takaisin kotiin vaan jätin sen paikallisen Super-Marketin telineeseen.Pelkäsin tietysti,jos se varastetaan,mutta siellä perintö-Ainottareni uskollisena odotti noutajaansa.<br />
<br />
Poljin kotiin Alkon kautta,koska ystävättäreni on illemmalla tulossa kyläilemään ja hyvän ruuan seuraksi ehdottomasti kuuluu viini.Meidän molempien mielestä.<br />
<br />
Olen iloinen.Se tuntuu uskomattomalta.Ja ihanalta.<br />
<br />
Yli kolme vuotta on mennyt pimeässä.En oikeasti muista,jos minulta kysytään,mitä milloinkin on tapahtunut.<br />
<br />
Lapset ovat olleet,ihanat pikkuiset.Siiri ja prinssi-Kasper,sekä pikku-prinsessa.Miten niin pienet ihmiset voivatkin antaa sellaista vahvuutta!<br />
<br />
Rakastamani runoilijan Kai Niemisen sanoin:" Kuolemaa ei tarvitse etsiä kaukaa.<br />
Ei se silti aina ole lähellä".<br />
<br />
Viime viikolla soitin Syyttäjänvirastoon.Puhuin syyttäjän esimiehen kanssa siitä,kuinka voi olla mahdollista,että oikeudenkäynti ei ole vieläkään tiedossa,vaikka poliisitutkinta on ollut valmiina jo yli vuoden.<br />
Kyseinen esimies kertoi,että syyttäjä on varannut ajan käräjäoikeudelta käsittelyä varten.Sitä,koska käsittely on,en tiedä,mutta toivon Tiinan ja muiden synnyttäjien puolesta,että oikeus oikeasti tapahtuu.<br />
<br />
Minä kannan ikävää sydämmessäni varmasti elämäni loppuun asti.Hoidosta vastuussa olleet ihmiset tietävät myös oikein hyvin mitä he ovat tehneet ja mitä olisi pitänyt tehdä.Sen kanssa he myös joutuvat elämään koko loppuikänsä.<br />
<br />
Ainoa asia,mikä heitä helpottaa ja mahdollistaa työn jatkamisen on,uskon näin,että he kantavat vastuunsa eli rehellisesti kertovat siitä,mitä on tapahtunut.<br />
Poliisitutkinnassahan ei ole toden puhumisen velvoitetta,kuten tutkija sanoi.Eli siinä voi valehdella niin paljon kuin haluaa.<br />
<br />
<br />
Kun nyt tiukkoina aikoina koulutuksestakin nipistetään,niin toivoisin,että terveydenhuollon koulutuksesta ei tingitä,vaan päin vastoin,taataan nuorille vastavalmistuneille hoitajille riittävä ohjaus ja tuki,että heidän ei tarvitsisi vaihtaa alaa ( tutkimuksen mukaan näin on käymässä )sen vuoksi,että kokevat joutuvansa kokemattomina ja ilman riittävää tukea liian vaativiin hoitotehtäviin.<br />
<br />
Ja toivon myös,että lääkärit kantavat oman vastuunsa kokonaishoidosta,koska se on heidän tehtävänsä.Kuten myös osastonhoitajilla hoitotyön osalta.<br />
<br />
Olettamalla ja mututuntumalla ei hoitotyötä koskaan pidä tehdä.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-4330159587122730922015-06-29T18:55:00.000+03:002015-06-29T18:55:20.335+03:00Missä kuljin kerran...<br />
Nousin metrosta ja kävelin kadun yli pysäkille.No joo..enpä muistanut,että on kesä Helsingissä eli katutyöt käynnissä vähän siellä sun täällä ja minun tapauksessani täällä.En päässytkään sillä kulkuneuvolla,millä olin suunnitellut jatkavani matkaa.<br />
No hätäkös tämä,meneehän niitä muitakin.Eikä ollut onneksi kiire.<br />
Mutta mitä,mitä,mitä????<br />
Kun hyppäsin seuraavaan ratikkaan huomasin tiedotteen,jossa kerrottiin,että tämä kulkuneuvo pysähtyy katutöiden takia siellä,mistä bussikuljetus ei olisi vienyt minua ollenkaan sinne,minne olin menossa.<br />
Ahaa! No,kun tunnen kuitenkin kaupunkia,niin osasin jäädä sillä pysäkillä,mistä tiedotteen mukaan se raitiolinja,jota alunperin olin käyttämässä,kulkisi uutta reittiään sinne,minne olin matkalla.<br />
Mutta ei.Jäin kyllä oikealla pysäkillä pois,mutta aikani odoteltuani kertoi samalla pysäkillä seisonut aasialaismies,että ei hyvä rouva,ei se ratikka tästä mene.Onneksi paikalle tuli nuori mies,joka kertoi,että minun pitäisi kävellä seuraavasta kadunkulmasta pikkuisen oikealle,tai vaihtoehtoisesti vasemmalle,niin sieltä löytyy oikea pysäkki.Kävelin oikealle ja sieltähän se pysäkki löytyi ja pienen odottelun jälkeen oikea ratikkakin tuli.<br />
<br />
Tässä matkassa oli erikoista se,että jouduin vähän kuin vahingossa kulkemaan niitä reittejä,joita olen karttanut kauan.Tarkalleen 3 ja puoli vuotta.<br />
Siellä oli kirjasto,jonka nurkalta nousin ylös ratikkahallien taakse vanhaan,suojeltuun taloon ja pihapiiriin,jonne Tiina muutti rakastuneena ja onnellisena nuorena naisena Mikkonsa asuntoon kissoineen.Missä vietettiin ihanaa ja hassua Joulua Astan ja Pekan kanssa syömällä nuorison valmistamaa hyvää ruokaa ja pelattiin Trivial Pursuitia pitkälle yöhön.<br />
Siellä oli lähellä Tiinan ja Mikon uusi yhteinen ikioma koti.Se,jonne muutettaessa molemmat olivat päättäneet,että ensin sisustetaan koti ja sitten pidetään häät.Koska molemmat halusivat perheen ja lapsia.Ja molemmat halusivat olla virallisesti aviopari.<br />
<br />
Saman reitin varrella olivat myös minun nuoruuteni pari kotia.Se,jonne muutimme mieheni kanssa nuorena avioparina Korkeasaaresta Hakaniementorin Areenatalon kautta ja se,jonne muutin yksin nuorena 23-vuotiaana leskenä Brahen kentän laitamille.<br />
<br />
Matkan varrelle osui myös entinen työpaikkani,jonne kuljin melkein neljän vuosikymmenen ajan päivittäin.<br />
<br />
Päämääräni oli minulle myös monella tavoin tuttu paikka.<br />
Maanalaisen tunnelin kautta olin työvuosinani usein sinne kulkenut ja lopulta elämäni raskaimmat hetket siellä viettänyt.Kun aurinko silloin helmikuisena päivänä yht``äkkiä valaisi taivaan minä tiesin,että jokin oli peruuttamattomasti ohi,mutta sitä en silloin tiennyt,että pimeää minun elämässäni kestäisi näin kauan.<br />
<br />
Tapaamisessani perillä,siellä minne olin matkalla,sain lahjan.<br />
Lääkäri,joka sen antoi ei tiennyt sitä.Mutta eihän sillä hänelle olisi ollutkaan sitä merkitystä mitä minulle.<br />
<br />
Kotimatkalla kuljin toista reittiä ja katselin tuttuja maisemia ehkä vähän eri tavoin.Rakastavasti,en kaivaten.Muistaen ja ehkä hiukan kiitollisenakin.<br />
<br />
<br />
Täällä minä kuljin kerran.<br />
Täällä ovat minun jalanjälkeni,minun sydämeni äänet.<br />
<br />
Täällä kuuluu minun nauruni,minun lauluni.<br />
Täällä minä itkin ja iloitsin.<br />
Täälläkin minä rakastin.<br />
<br />
Täältä minä lähdin ja tänne minä palaan.<br />
Tämä on osa minun tarinaani.<br />
Nyt ja vielä sittenkin,kun lehdet putoavat.<br />
<br />
Ja tulee uusi kesä ja vielä uusi....<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-17187568334931506702015-02-04T00:01:00.000+02:002015-02-04T00:07:36.190+02:00Tänään<br />
Minä istun tässä<br />
pihalla hiljaiset puut.<br />
<br />
Tämä hetki,ainutkertainen<br />
<br />
Lapset.<br />
<br />
Nämä minun.<br />
<br />
Ja rakkaus.<br />
<br />
Vaikka kaiken minulta veisivät,niin tätä ei koskaan.<br />
<br />
<br />
<br />
syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-56476338202290819582014-12-22T17:47:00.000+02:002014-12-22T23:01:07.095+02:00Enkelitarinoita: osa 1<br />
<br />
Pikku-enkeli odotti malttamattomana.<br />
Pilvilampaat eivät enää jaksaneet häntä kiinnostaa,vaikka ne tekivätkin koko ajan mitä ihmeellisempiä hyppyjä ja juoksivat sitten nauraen paimenenkeleiden selän taa piiloon.Odottivat,että hän menisi etsimään. <br />
<br />
Ei,tänään tapahtuisi jotain paljon hauskempaa.<br />
<br />
Isä Taivainen oli tänään ilmoittanut,että kaikki enkelit saisivat pari päivää lomaa,että voisivat hoitaa tärkeitä omia asioita ennen kuin olisi SUURI JUHLA.<br />
Pikku-enkeli tiesi,että SUURI JUHLA oli syntymäpäivä.Isä Taivaisen pojan syntymäpäivä.<br />
<br />
Mutta sitä ennen äiti-enkeli oli luvannut,että he kävisivät MAAILMASSA.<br />
<br />
Pikku-enkeli oli käynyt äiti-enkelin kanssa maailmassa ennenkin.<br />
Ihan pienenä vauva-enkelinä hän oli vain nukkunut äiti-enkelin sylissä ja äiti-enkeli oli kertonut hänelle matkoista myöhemmin.<br />
<br />
Mutta nyt hän oli jo "iso"enkelipoika,melkein kolme vuotta ja pienet siiventyngät olivat kasvaneet kauniisti ja ihan oikein niin kuin pitikin.<br />
Pikku-enkeli silitteli ja oikoi niitä.Kylläpä ne olivatkin hienot! <br />
<br />
Äiti-enkeli oli sanonut,että siellä päin maailmaa minne he olivat matkalla olisi nyt lunta.Siksi piti laittaa jalkaan töppöset.Pilvilampaiden villasta kudotut,pehmeät,keveät ja lämpöiset.<br />
Hän oli halunnut ottaa mukaan myös pienen pussukkansa,jonka sisällä oli tähtitomua ihan pienen pienenä jauheena ja äiti oli nauranut niin kuin vain äiti osaa ja sanonut,että tottakai tähtitomua piti ottaa mukaan.<br />
<br />
Tänään lähdettäisiin.<br />
Pikku-enkeli saisi ensimmäistä kertaa kokeilla pikkuisen omia siipiään.Niin oli äiti-enkeli luvannut.<br />
<br />
Ja tonttuja pikku-enkeli halusi myös nähdä.Äiti-enkeli oli sanonut,että tähän aikaan maailmassa liikkuivat myös tontut.<br />
Ja tietysti keijut.Mutta ne olivat pikku-enkelille jo ennestään tuttuja,koska Satumaa,missä keijut asuivat,oli hyvin lähellä Isä Taivaisen valtakuntaa ja äiti-enkeli käynyt Satumaassa pikku-enkelin kanssa jo monta,monta kertaa.<br />
<br />
Mutta nyt pikku-enkeli kuuli laulua.<br />
<br />
"Pikkuinen tonttu hyppeli näin<br />
jalassa tossut väärin päin.<br />
Pikkuinen tonttu hyppeli näin<br />
tästä se joulu alkaa...<br />
<br />
Äiti! Se oli äiti-enkelin ääni.<br />
<br />
Ja pikku-enkeli tiesi,että odotus oli loppunut.<br />
Matka alkaisi.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-51628880580422464102014-10-18T15:24:00.000+03:002014-10-18T15:37:15.664+03:00Talo<br />
<br />
<br />
Ilo asuu taloaan ikävä seuranaan.<br />
<br />
Ne tulevat hyvin juttuun toistensa kanssa<br />
sukulaisia kun ovat,sielun siskoja.<br />
<br />
Suru asuu pihamökissä.<br />
Istuu siellä hiljakseen verhot ikkunoissa ja ovi kiinni.<br />
<br />
Joskus ilo ja ikävä pistäytyvät sen luona ja vievät mustaa kahvia ja pullaa.<br />
Sitten ne saattavat istua hetken yhdessä rantakalliolla ja kuunnella merta.<br />
Ihan hiljaa,puhumatta.<br />
Ikävä keskellä,<br />
kädet ilon ja surun hartioilla.<br />
<br />
Joskus käy niin,että vierailun jälkeen suru raottaa pikkuisen verhojaan <br />
ja jättää oven lukitsematta.<br />
<br />
Ja on sen kuultu ihan hiljaa kuiskaavankin,että:<br />
"Tulkaa sitten taas".<br />
syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-32954202001614392492014-07-22T07:28:00.002+03:002014-07-22T08:01:34.244+03:00Aika ei pysähdy<br />
<br />
Kummallista,<br />
minä ensin ajattelin.<br />
<br />
Mutta sitten ymmärsin.<br />
<br />
Ei se ollutkaan aika,joka pysähtyi.<br />
<br />
Puuhun tuli lehti.<br />
Linnut pesiin.<br />
<br />
Minä vaan jäin katsomaan.syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-31568189228608882202013-11-04T13:07:00.001+02:002013-11-04T13:21:50.259+02:00Lauantaina hautausmaalla<br />
<br />
<br />
"Joskus tulee vuosienkin takaa kasvoja.Ne katselevat kauniisti ja lempeästi.<br />
Miksi niillä olisi nimiä,minä tunnen ne muutenkin,ja ne tulevat luo kutsumatta.<br />
Tai ovat aina läsnä,ei se ole unta, se on joka suuntaan aukeavaa aikaa."<br />
<br />
Kai Nieminen - 1982 -<br />
<br />
<br />
Aamu oli harmaa ja pilvet roikkuivat alhaalla.<br />
Lähteminen oli vaikeaa,mutta minä lähdin ja minä tulin.<br />
<br />
Ihmettelin,että ruusu kukkii vieläkin.<br />
<br />
Jumalalta pyydän anteeksi,että en vieläkään voi antaa anteeksi.<br />
<br />
Odotan,että joku heistä edes pyytäisi.<br />
<br />
<br />
<br />
"Usein kauneimmat kuvat<br />
uniin unohtuvat:<br />
valjuna valkenee aamu,<br />
ilon häilyvä haamu<br />
kaikkoaa ulottuvilta.<br />
Vasta lempeä ilta<br />
puolustaa säikkyä lastaan<br />
päivän iskuja vastaan.<br />
<br />
Hahmot tummuvat.<br />
Sitten pimeä kuiskaa näkyjen näkijän nimeä;<br />
niin tulee yö,ja tuo luokse<br />
sen minkä karkotti päivän tuokse.<br />
Nukahda,huku uneen:<br />
taas näet unohtuneen.<br />
<br />
- Kai Nieminen -1985 -<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-86429151379352241942013-05-31T13:10:00.000+03:002013-05-31T13:17:07.675+03:00Linnunlaulupuun allaHiekkatie kiemurtelee ohi siirtolapuutarhan ja viljelyspalstan kartanon viereltä.Nousee pienen mäkinyppylän ja päättyy puomiin.<br />
Siinä vieressä on iso parkkipaikka ja meri.Puomin takaa pääsee autolla vielä pienen matkan yläparkkikselle,jos on vakiasukas.<br />
Me olemme.<br />
Alkukesän ilta on lämmin ja aurinkoinen.<br />
Pieni polku kuljettaa punaisen mökin pihaan,jossa pelargoniat kukkivat punaisina sinisessä piharuukussa ja miniorvokit vanhassa keltaisessa,sinireunaisessa pesuvadissa kannon nokassa.<br />
Koolla on joukko eri-ikäisiä perheenjäseniä.<br />
Pikkuinen prinssi Kasper kiipeää rohkeasti yhden pihakiven päälle,huutaa:"Kato mummo"ja hyppää.Monta kertaa.<br />
Siiri-serkku,eskarilainen,seisoo isommalla kivellä ja ajelee polkupyörällä pitkin polkuja.Pikku-prinssillä on täysi työ pysyä perässä isolla muovikuormurilla ja mummolla vielä kovempi pysyä molempien perässä.<br />
Grillissä tuoksuvat broileri ja maissi.Ilmassa inisevät hyttyset ja huono-onninen ampiainen,jonka Asta pelastaa tikun nokassa portailta pusikkoon,kun mummo olisi ollut valmis terroristitekoon.<br />
Siinä me istumme,puhumme,nauramme.<br />
Kaikista pienin prinsessa,hymynaama,istuu vuoroin äidin,vuoroin Astan sylissä.<br />
Emme puhu siitä.Ikävästä.<br />
Puhumme siitä,miten lapset kehittyvät omaan,erilaiseen tahtiinsa.Miten Tiina osasi kävellä ennen kuin oli vuoden vanha ja puhua pulputti jo reilun vuoden vanhana.Appi-Pekka totesi,että "se puhe ei sitten loppunut ja että mistäköhän lie perinyt...<br />
Nauroimme.Tiedetään,tiedetään....<br />
Uskallamme kuitenkin kuvitella me,minä ja appivanhemmat,pienen punatukkaisen pojan ja hänen äitinsä tänne keskellemme.Puhumme siitä,mutta niin,että muut eivät kuule.<br />
En voi olla näkemättä surua Mikon silmissä,vai kuvittelenko vaan.<br />
Halaan lujaa,pitkään.<br />
Elämä kantaa meitä,kantaa kuitenkin,yhdessä ja erikseen.<br />
Ja kun viimeisinä nauravasilmäisen kanssa jäämme laittamaan paikat "kuntoon"illan jälkeen minä istahdan hetkeksi linnunlaulupuun alle ja kiitän.<br />
Kiitän kaikista rakkaistani ja sinusta,sydämeni lapsi,yksi kolmesta,yhtä rakkaasta.<br />
Kiitos,että olit.<br />
<br />
<br />
<br />
syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-37692277020625952612013-03-17T09:42:00.000+02:002013-03-17T09:42:03.566+02:00Gogito,egro sum<br />
Ajattelen paljon.Viime aikoina olen luultavasti ajatellut liiankin paljon.<br />
<br />
Olenko siis olemassa?<br />
<br />
Olemassaoleminen ei ole aina niin itsestäänselvää.Fyysisesti toki,mutta entäs psyykkisesti?<br />
<br />
Olenko olemassa,jos istun paikallani tai touhuan jotain?Käyn kaupassa,pyykkään ja siivoan,katson teeveetä?<br />
<br />
Olenko olemassa,kun ajatuksissani vaeltelen muistojeni polkuja,matkustan mieleni maisemissa ja yritän yhdistää mennyttä ja olevaa niin,että se antaisi jotain järkevää selitystä sille,miksi olen tässä.Olemassa?<br />
<br />
Viime viikolla minulle selvisi jotain olemisen olemuksesta.Sen tarkoituksesta.<br />
<br />
Kun karvalakin uumenista minua katsoi kaksi kirkasta,nauravaa silmää.Ja hymysuu,joka sanoi:mummo.<br />
Kun puhelimeen ilmestyi tekstiviesti:"OLLAANMENOSATALLINNAAN"naurunaamahymiön kera.Kuusivuotias oli oppinut "kirjoitamaan".<br />
<br />
Descartes aikoinaan "löysi" Jumalansa hänkin.Epäilyjen ja kysymysten keskeltä,oman mielensä maailmasta.<br />
<br />
Elämän tarkoituksesta en vieläkään tiedä,mutta enää en epäile etteikö sillä jotain tarkoitusta olisi.<br />
<br />
Koska rakastan satuja ja tarinoita ja runoja eritoten,lainaan tähän vanhan kotikaupunkini lahjakkaan,ihanan runoilijan Jukka Itkosen sanoja.<br />
<br />
<br />
Lumisateen pikkuveli Omakuva nro 9<br />
<br />
<br />
Olla lumisateen pikkuveli<br />
poutapilven serkku<br />
aurinkoinen vitikeli<br />
syksyn kypsä herkku<br />
Olla oven saranana<br />
olla villasukka<br />
lohduttava lämmin sana<br />
pihamaalla kukka<br />
olla suuri meren aava<br />
lammen pikku saari<br />
kuusen harmaa partakarva<br />
kirkas sateenkaari<br />
Olla kuuna kuutamolla<br />
kuuma mehunaukku<br />
olla optimistijolla<br />
kevyt matkalaukku<br />
Olla saunan kiuaskivi<br />
kuhan kylkiruoto<br />
taivaan öinen tähtirivi<br />
olla olomuoto<br />
olla iso ilonaihe<br />
olla tumma tuska<br />
luonnollinen luomisvaihe<br />
viinimarjapuska<br />
olla maassa muurahainen<br />
olla koko kansa<br />
olla mies ja olla nainen <br />
muuttaa muotoansa<br />
olla höyhen aavikolla<br />
olla ihan vähän<br />
Olla nuotti viivastolla<br />
Päättää laulu tähän.<br />
<br />
<br />
syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-959256406963883072013-01-15T21:12:00.001+02:002013-01-15T21:28:55.396+02:00Kun sanat satuttavat<br />
Olen käynyt muutaman kerran lukemassa muutamaa keskustelupalstaa,joissa on käsitelty minulle henkilökohtaista ja kipeää aihetta.<br />
<br />
Samoin olen muutaman kerran,pitkästä aikaa,vieraillut myös eräässä blogissa,jossa käsitellään minulle kirjoittajayhteisössä läheisiä ja tärkeitä ihmisiä.<br />
<br />
Näiden vierailujen jälkeen on jäänyt surullinen olo.<br />
<br />
Kuten niin monesti,niin nytkin,haluan kuvata ajatuksiani runon keinoin.<br />
Tällä kertaa sanat ovat Maaria Leinosen:<br />
<br />
"Aina<br />
aina<br />
olen pelännyt hyviä ihmisiä.<br />
Sitä oikeassa olemisen varmuutta<br />
joka tekee kovaksi.<br />
Armottomaksi.<br />
<br />
Etsivät,kyselevät<br />
veljeni ja sisareni<br />
erehtyväiset eksyläiset,<br />
samaa sukua olemme<br />
turvassa toistemme lähellä<br />
<br />
ei haavaisin sormin<br />
voi poimia kiviä<br />
toisten kivittämiseksi"<br />
<br />
<br />
<br />
syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-88026555136016856302013-01-13T17:48:00.000+02:002013-01-13T17:53:05.624+02:00N niin kuin Nyt<br />
Joulu on eletty ja vuosikin vaihtunut.<br />
<br />
Ja sukuun,tähän lähiperheeseen,on syntynyt uusi pieni ihminen,mustatukkainen prinsessa.<br />
Kuinka paljon iloa ja valoa voikaan lapsi ympärilleen säteillä,pelkällä olemassaolollaan!<br />
<br />
Minä olen tutustunut häneen varovaisesti.Kepeästi,vähän niin kuin salaa hipaissut poskea,hiuksia.Syliin en ole ottanut vielä kertaakaan.Ei niin ettenkö olisi halunnut,vaan siksi,että olen pelännyt omaa reaktiotani.Että jos alankin itkeä,siinä kaikkien nähden.Niin kovin lähellä on aika,jolloin pidin sylissäni pientä punatukkaista poikaa.Häntä,josta sitten pitikin tulla enkeli.<br />
<br />
"Kiinni äidin kylkeen<br />
on halu<br />
pienen hylkeen<br />
<br />
Nuku,nuku pienoinen<br />
äiti kuiskuttaa<br />
<br />
Meren ylle sateenkaaren<br />
valas ruiskuttaa"<br />
<br />
- Jukka Itkonen -<br />
<br />
Isoveli,prinssi Kasper on kunnostautunut remonttimiehenä.Joulupukin kontista löytynyt porakone,jolla voi porata ja irrottaa muttereita kuten aikamiesten koneilla,on kuluttanut jo melkoisen määrän pattereita.Ja muutama päivä sitten löytyi kulmahiomakone,joka mummon oli ihan PAKKO ostaa täydentämään työkalupakkia:)<br />
En todellakaan ole mikään tavaran kerääjä,vaan omasta mielestäni ihan maltillinen ja joutavaa kulutusta vastustava ihminen,mutta joitakin asioita mummo,joka on ollut myös pienten poikien äiti,ei voi vastustaa.:)<br />
<br />
Tämä vuosi on tärkeä vuosi myös suvun isoimmalle prinsessalle,josta tulee KOULULAINEN!Jos on suurta olla eskarilainen,niin eihän se ole mitään koululaisen rinnalla!Hän on tutustuttanut minut Angry Birdseihin.Olen onnistunut tuhoamaan muutaman possun ja saanut jokusen pallon vierimään oikeaan paikkaan.Mutta onneksi hän mieluiten kuitenkin pelaa kanssani lautapelejä,joissa silloin tällöin olen onnistunut hänet ihan oikeasti voittamaan:)<br />
<br />
Ja entäs minä...<br />
<br />
Parin viime viikon aikana olen huomannut,että minun on hieman kevyempi hengittää.Että jokainen aamu ei enää herätä ikävällä,eikä ilta nukuta kyyneliin.<br />
Silti sytytän ennen aamukahvia tuikut ikonin ja rakkaiden kuvien eteen.Pidän huolen,että vieressä on aina tuoreita kukkia.<br />
<br />
Kun olen paljon lueskellut runoja,niin tämä Risto Rasan runo tuntuu jotenkin sopivan kuvaamaan mielen maailmaani.Kevättä kohti kuitenkin on matka.<br />
<br />
"Minussa on leskenlehden lapsellinen <br />
riemu<br />
kun se kevään loasta työntää aurinkoisen<br />
siansilmänsä toisen kainaloon,<br />
minussa on sen syksyisten<br />
ylikasvaneiden lehtien<br />
repaleinen murhe"<br />
<br />
Ja tällä ikäväni matkalla olen todeksi kokenut myös nämä Kai Niemisen sanat:<br />
<br />
"En minä luota niihin<br />
jotka tietävät oikeat vastaukset,<br />
kuka tahansa pystyy siihen.<br />
Sitä minä arvostan,<br />
joka tietää oikeat kysymykset"<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-15451820331415406552012-11-20T12:04:00.000+02:002012-11-20T12:04:33.662+02:00Kaksi väriä:punainen ja musta<br />
<br />
Sunnuntaina vietettiin pikku-prinsessan 6-vuotissynttäreitä.<br />
Aamulla,kun olin laittanut ison kasan lihapullia uuniin,soitin prinsessalle,joka ilmoitti ,että "eilen illalla kyllä vähän jännitti".Nyt oli jo kuulemma ihan tavallinen olo.<br />
Itse juhlat olivat sitten taas "valtakunnan"tapahtuma.Olimme suvun kanssa jo aiemmin todenneet,että nämä juhlat vastasivat meille niitä isoja linnan juhlia,joita vietetään vasta 6.12.<br />
Juhlakalu oli tapansa mukaan pukeutunut tyylikkäästi,kuten myös muu hovi.<br />
Pieni prissi-Kasper katseli suu auki ja silmät soikeina herkkupöytää ja taputti innokkaasti onnittelulaulun ja kynttilöiden puhaltamisen jälkeen.Muuten häntä kiinnostikin eniten Raimo-kani ja ilmapallojen potkiminen isin kanssa maaliin,jonka virkaa toimitti yksi kolmesta kattauspöydästä sopivan pitkähelmaisella liinalla peitettynä.<br />
Tunnelma oli lämmin ja iloinen.Lapset leikkivät uusilla ja vanhoilla leluilla,joita prinsessalla kyllä riittää!Ja tietysti söivät pikkumasunsa kipeiksi (?)runsaasta herkkupöydästä.Puhetta riitti aikuisilla,kuulumisten vaihtoa.Naurettiin,että joukko vaan kasvaa vuosi vuodelta,ensi vuonna on mukana uusi vauva,joka ei sitten ole ihan vauva enää.<br />
Kotiin tulin vanhimman poikani kyydillä ja sain lentosuukon pikku-prinssiltä,kuten hänellä on tapana erotessamme.<br />
Oli onnellinen olo ,punaisen,ilon värisen.<br />
<br />
Mutta se toinen väri....<br />
<br />
Maanantaina,iltapäivällä soi puhelin.<br />
Vaikka tiesin,vaikka koko ajan tiesin,niin sen tiedon kuuleminen viralliselta taholta<br />
maalasi minun päiväni värin uudelleen.<br />
Ja minun ikävälläni ja tuskallani ei ole määrää,ei nimeä.<br />
Mikään ei tuo minun prinsessaani takaisin.<br />
Ei se,että ihmisiä joutuu vastuuseen ja että virheet on todettu.<br />
Se,mikä on jätetty tekemättä,on jätetty tekemättä.Sitä ei mikään voi enää muuttaa.syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-39076960755050575212012-10-27T16:42:00.001+03:002012-10-29T19:42:40.952+02:00Sanoja vailla osoitetta<br />
"Miksi pitikin tulla <br />
surua surun päälle.<br />
Luuliko joku<br />
että tähän maljaan <br />
mahtuisi vielä"<br />
<br />
Hanna Ekola - Surulla on aikansa<br />
<br />
Loppusyksyn aurinko paistaa niin,että häikäisee silmät,kun ulos astuu.<br />
Minä astun viime päivinä harvoin,ja varovasti.<br />
<br />
Ikävä ajaa kulkemaan muurin laitaa,portista sisään,kirkkopihalle,puiden varjoon.<br />
Niin paljon sanoja...mitä sanoisin...yhtäkään en saa ulos.<br />
Ja sinä kuulet,kuitenkin kuulet.<br />
<br />
Ajattelen isääsi,joka viimeisenä lahjanaan sinulle joutui elämänsä raskaimman tehtävän eteen.<br />
Omin käsin veistetty risti..oman lapsen ja lapsenlapsen haudalle.Rakkaudella tehty,kyynelillä kestosuojattu.Melkein valmis.Kaunis,sinun näköisesi.<br />
<br />
Ajattelen veljiäsi.<br />
Häntä,joka jaksaa,jaksaa,vaikka ei jaksa.<br />
Ja häntä,joka ei jaksa.<br />
Häntä,jonka suru vie vieraisiin maailmoihin..sinne,missä aika ja paikka katoaa ja on vain olemisen sietämätön keveys.<br />
<br />
Ja ajattelen sinun rakkaintasi.<br />
Häntä,joka yrittää etsiä elämäänsä tarkoitusta.Ja samalla pitää kiihkein käsin kiinni siitä,mitä on ollut.Mitä ei enää ole.<br />
<br />
Tunnen itseni pieneksi,heikoksi.<br />
Ja vaikka suljen silmäni ja odotan,sinun äänesi tuntuu vain kuiskaukselta.<br />
Ja minun sylini,ennen niin suuri ja avoin,palelee yksinäisyyttään.syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-69859444775988683012012-09-19T22:03:00.001+03:002012-09-19T22:06:22.389+03:00Käsi kädessä"Käsi kädessä kävellään.<br />
Tämä on hyvä hetki.<br />
Pilvet lähtivät lentämään.<br />
Onpa tuulinen retki!<br />
Kaikki on puettu vihreään;<br />
puut,pensaat ja puiston multa.<br />
Käsi kädessä kävellään,<br />
mummo ja mummon kulta."<br />
<br />
- Pia Perkiö -<br />
( teoksesta Mummon kulta )<br />
<br />
Tänään on ollut tällainen päivä.<br />
Hain "isosisko-prinsessan" päivällä tarhasta ja kaupan kautta tallustelimme kotiin.Ei ollut maisema niin kesäinen kuin tuossa runonpätkässä,vettä ripsutteli,mutta tunnelma oli lämpöinen.<br />
Kaikenlaista mukavaa yhdessätekemistä ja olemista sisälsi päivämme,jonka päätteeksi luin yli puolet Satumaan Päivikin seikkailuista.Lupasin loput aamusaduksi ennen tarhaan menoa.<br />
Sama kirja jatko-osansa, Mestaritontun seikkailut,kanssa lumosi vuonna 1984 myös molemmat poikani ja monta vuotta myöhemmin punatukkaisen prinsessani.<br />
Elämä ei ole satua,mutta ilman satuja ei ole elämää!<br />
Olen iloinen kaikista niistä saduista ja tarinoista,joita aikuiset,myös omat lapseni, lapsilleen kertovat.Sadut rikastuttavat ja tuovat iloa ja lohtua elämään,kulloisenkin tarpeen mukaan.Eivätkä virtuaalimaailman tarjoukset tule koskaan niitä korvaamaan.<br />
Nyt on yhden onnellisen päivän ilta!<br />
Pieni tuhisija on valloittanut puolikkaan sängystäni ja "nauravasilmäinen" pappa on suosiolla kääriytynyt peittoonsa sohvan nurkkaan.<br />
Aamulla matkaamme taas käsi kädessä tarhaan.Saa nähdä sataako.<br />
Satakoon vaan,mulle paistaa aurinko:)<br />
<br />
syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-57157035600813371082012-08-22T09:59:00.000+03:002012-08-22T09:59:49.803+03:0022 päivää ja ne muut 184 ja 69Tänään olen ollut virallisesti eläkeläinen 22 päivää.<br />
Olen herännyt kuitenkin miltei jokainen aamu samaan aikaan,kuin töissä ollessani.Istunut aamukahvilla parvekkeella,katsellut pihapuita,seurannut oravanpoikien kilpajuoksua puusta toiseen,lintujen ja pihalle silloin,tällöin eksyvien pupujen touhuja.Kuunnellut tuulta ja käynyt hiljaisia keskusteluja.Vaeltanut mielen ja muistojen maisemissa.<br />
Kuinka paljon suunnitelmia minulla olikaan eläkepäiviä varten!Ja kuinka kaikki totaalisesti muuttui.<br />
<br />
184 päivää ja ne 69....<br />
<br />
"Tuulet tulevat<br />
yltyvät myrskyksi<br />
eivätkä kysy lupaa<br />
eivät tiedustele oikeaa hetkeä.<br />
Ryntäävät keskelle kaikkea<br />
sopimattomaan aikaan<br />
ja ottavat sijan siltä<br />
mikä ennen oli tärkeää" <br />
(Hanna Ekola;Surulla on aikansa)<br />
<br />
Viime sunnuntaina vietimme perheen ja isä-Jyrkin kanssa panihidaa Tiinan muistolle..Sytytimme tuohukset molemmille rakkaillemme,äidille ja hänen sydänlapselleen.<br />
Kuinka lähellä ilo ja suru ovatkaan toisiaan...Kun pienen prinssi-Kasperin pehmeä poski painautuu poskeani vasten sekoittuvat ilon ja ikävän kyyneleet.Ja ainoa,minkä tietää olevan pysyvää on rakkaus.<br />
<br />
"Jokaisella elämällä <br />
on alku ja loppu.<br />
Se mitä siihen väliin mahtuu<br />
tekee elämästä kokonaisen<br />
- silloinkin<br />
kun alku ja loppu<br />
tuntuvat olevan <br />
liian lähellä toisiaan."<br />
(Hanna Ekola;Surulla on aikansa)<br />
<br />
Olen sopinut pitäväni työtovereilleni läksiäiset,joissa syödään ja juodaan viiniäkin.En halunnut lähteä pitkän työuran jälkeen niin,että viimeisimmiksi muistoiksi olisivat jääneet ne kipeät hetket kevään ja kesän ajalta.<br />
Olen pitänyt työstäni ja se,että olen 36 vuotta sitä samassa työpaikassa tehnyt,on pitkälti myös hyvien työtovereideni ansiota.<br />
Niinpä meitä sitten kokoontuu yhteisen pöydän ympärille n.30 henkeä,joista osa on eri toimipisteissä toimivia entisiä,rakkaita kollegoja "ohjelmallisten iltamien"-henkeen muistelemaan ja kertomaan tarinoita toisistamme ja toisillemme.<br />
<br />
Tänään saan yökylään ihanaisen prinsessa Auroora,Belle,Tuhkimo jne:n.En tiedä mikä näistä, vai joku muu,hän tänään on.:)Varmaa on,että hän on JO ESKARILAINEN ja se on paljon se..Luultavasti leikimme tänään erästä hänen suosikkiroolileikkiään,jossa minulle lankeaa automaattisesti aina pikkusiskon rooli.Tiedättehän,se joka aina on liian PIENI kaikkeen kivaan,jota isosisko taas voi tehdä:)<br />
<br />
Tiina kirjoitti toisessa blogissaan melko tasan vuosi sitten mm.näin:<br />
"Minulle ei ole kauhistus jos lapsestamme tulee homo tai kuuro,minulle on kauhistus jos lapsestamme tulee ylimielinen ja suvaitsematon tai pahempaa,empatiakyvytön."<br />
Bloginsa hän aloitti kirjoittamalla mm.näin:<br />
"Rehellisyys ja suorapuheisuus ovat taitolajeja ja niihin ei kuulu ilkeys eikä pilkka.Eli suoraan sanottuna suorapuheisuutta on turha yrittää pitää minään tekosyynä sille,että internetin suojissa voi anonyymisti purkaa omaa pahaa oloaan alentamalla muita."<br />
<br />
Toivotan kaikille sivuillani vieraileville kaunista,lämmintä ja onnellista syksyä!<br />
Ja kaikille teille, tuntemattomillekin,jotka olette myötäeläneet ja ottaneet osaa ikäväni matkalla:Kiitos ja lämmin halaus!Myös Tiinan puolesta.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com21tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-77397334280691492132012-06-28T19:53:00.000+03:002012-07-22T21:26:36.158+03:00M niin kuin matkalla osa 3: Via DolorosaKuljen kadulla hautausmaan muurin reunaa.Aurinko paistaa,on lämmin.
Pidä minua kädestä Tiina,purista lujaa.
Kannattele,kannattele.....nyt minä en jaksaisi.
Minun pieni lintuni,minun sydänlapseni sydänlapsi.
Puuttuiko taivaasta pieniä enkeleitä?
Oliko sinulla niin ikävä pientä rakastasi ja hänellä sinua?
En haluaisi ,mutta ääneti huudan:Jumalani,Jumalani miksi minut hylkäsit.syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-4947104417644563962012-03-31T19:41:00.001+03:002012-03-31T20:41:19.767+03:00M niin kuin matkalla osa 1.Intro"Siitä hetkestä lähtien<br />
suru kulki varjona mukana.<br />
Se oli läsnä <br />
jokaisessa aamussa<br />
jokaisessa onnen hetkessä.<br />
Se sävelsi molleja duureihin ,<br />
värjäsi vaalean tummaksi,<br />
toi kysymysmerkit <br />
vastauksien tilalle.<br />
<br />
Ja hiljaisuuden,<br />
jonka läpi oli <br />
kuljettava hitaasti,<br />
pienin askelin,<br />
mutta eteenpäin<br />
<br />
Siitä alkoi <br />
uusi ajanjakso:<br />
aika ennen lähtöäsi ja <br />
aika lähtösi jälkeen.<br />
<br />
-Hanna Ekola -<br />
kirjasta " Surulla on aikansa"<br />
<br />
Kiitos sielunsiskoni Mustis!<br />
<br />
Olisin halunnut ladata tähän musiikiksi Pihasoittajien "Pieni kesäruno",mutta olen unohtanut kuinka musiikkia ladataan.<br />
<br />
"Kuljen edestakaisin<br />
huonetta päästä päähän<br />
enkä muista<br />
pitikö minun<br />
seistä vai istua.<br />
Kun en vain<br />
surultani muista"<br />
<br />
- Hanna Ekola -syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-68850427331849985162012-03-16T23:57:00.000+02:002012-03-16T23:57:57.166+02:00L niin kuin lapaset ja muita lämpimäisiäKouluaikaan yksi kaikkein kauheimmista aineista oli minulle käsityöt.<br />
Inhosin käsitöitä.Inhosin,inhosin...<br />
Alakoulussa opettajani,tuhti vanhapiika Signe Matilainen,muisti jatkuvasti ääneen ihmetellä,kuinka voinkin olla NIIN osaamaton,"kun sinun äitisihän oli NIIN TAITAVA".<br />
No,Signe sai paljon anteeksi,koska hän piti pienen kyläkoulumme kirjastoa,jonka ahkera käyttäjä olin ja hän kannusti minua lukemaan ja lainasi minulle kaikkia niitä kirjoja joita halusin lukea,ikään katsomatta (silloin ei,luojalle kiitos,ollut mitään ikäsuosituksia)<br />
Minä en siis koskaan oppinut tekemään käsitöitä.<br />
Mutta laulaa minä osasin ja kirjoittaa.Sepittää satuja ja tarinoita.Ja minun mielikuvituksellani oli pitkät ja kantavat siivet...<br />
Minun lapseni eivät koskaan saaneet,pitkälti em.syistä johtuen,pukeutua äidin tekemiin villasukkiin,lapasiin,villapaidoista nyt puhumattakaan.<br />
Pojasta polvi paranee,sanotaan.Ja minun tapauksessani tytöstä.<br />
Tyttäreni oppi tekemään käsitöitä,tupelosta äidistä huolimatta.<br />
Viime talvena hän tuli ostoksilta iloisena ja kaivoi kassistaan äidille villalangat ja puikot.Oli ostanut itselleenkin ja sanoi,että nyt äiti aletaan sitten kutoa.On jotain tekemistä sairaslomalla.Ja tätähän sä olet pitkään jo suunnitellut.Teet vaikka sukat,se on ihan helppoa.<br />
No joo,siitä se alkoi ja monet naurut naurettiin kantapään kanssa.Kesän aikana sukat lopulta valmistuivat ja syksyn korvalla toiset,ne tyttärelle aiotut.<br />
Mutta hänpä sanoi,että pidä nyt vaan ite,mulla on ihan hyvät ja silleenhän siiinä kävi.<br />
Minun kutomukseni jäivät,mutta hänen jatkuivat.Pieni,vaaleanvihreä villanuttu,salaisuus.<br />
Ja lapaset äitiliinille joululahjaksi.<br />
Talvisena päivänä,auringon paistaessa kirkkaana enteillen kevättä,minä istun keittiössä.<br />
Sisällä on lämmin,mutta minun sydäntäni kylmää..<br />
Haen eteisen pöydältä lapaset,ne hiekanväriset,joululahjaksi saadut.Laitan ne käsiini ja painan rintaani vasten.<br />
Pari viikkoa myöhemmin ajattelen,että olisi pitänyt laittaa ne villasukat,että olisi ollut lämmin.Sinulla.Kun maakin on vielä roudassa...<br />
Tänään minä ajattelen lämpimäisiä.<br />
Rakkaitani.Lapsiani.Vahvoja ja herkkiä poikiani.<br />
Pientä prinsessa Aurooraa ja prinssi Kasperia,sekä sitä kaikkein pienintä,sydänlapseni sydänlasta.<br />
Minun lämpimäisiäni.Villasukkia,lapasia,kukkutimurusia...syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-36371100760501704792012-03-05T17:26:00.000+02:002012-03-05T17:26:11.070+02:00Alfa ja Omega"Hiljaisuus lävistää äänet<br />
kuin valo lasin<br />
-enkeli lentää ohi-<br />
kuiskaus murentaa<br />
kiireen kaikuvat holvit<br />
-ja hetkessä kaikki on toisin.<br />
<br />
Voit kuulla sen, mitä korvin ei kuule.<br />
Voit nähdä sen ,mitä silmin ei näe.<br />
Olet kaikkeuden osa,ajattomuuden lapsi,<br />
jota lempeiden äänien kehto keinuttaa."<br />
<br />
- Pia Perkiö -<br />
<br />
Kappeli on hiljainen ja sinun valkoinen arkkusi....<br />
Lempeästi silitän poskiasi,hiussuortuvia.Kosketan kättä.<br />
Marjan kanssa puemme sinut.<br />
Kuinka monta kertaa kauan sitten...ja nyt tämän viimeisen.<br />
Muistan sinut tässä puvussa kihlajaisissa.Kauniina,nuorena,onnellisena.<br />
Marja harjaa sinun hiuksesi ja asettelee ne kauniisti kasvojen ympärille.<br />
Laitamme kaulaasi korun,jonka Mikko osti sinulle vauvan syntymän kunniaksi,mutta jota et koskaan ehtinyt nähdä.<br />
Asetan rinnallesi ikonin,jonka sait isältäsi kripallepääsyn kunniaksi.<br />
Minä,äiti..<br />
Sinä tiedät,kuinka vaikeaa minun oli sanoa:Tapahtukoon sinun tahtosi.<br />
Ja ulkona paistaa aurinko,niin kirkas.<br />
<br />
"Hyvien hetkien hohde,<br />
onnelliset ajat kuin äsken poimitut kukat<br />
säilyvät meissä,<br />
nuo vuosien keveät kehykset"<br />
<br />
- Pia Perkiö -syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com20tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-88547226456602707382011-06-11T12:13:00.006+03:002011-06-11T13:49:28.774+03:00Kasvun aikaa"Ihminen ei valitse tarinaansa<br />
se annetaan hänelle"<br />
Näin toteaa kirjailija Le Glezio.Ja kuinka oikeassa hän onkaan!<br />
<br />
Joskus käy niin,että kuunnellessaan liikaa toisten tarinoita,ihminen kadottaa oman tarinansa.<br />
Polut risteilevät menneen,olevan ja tulevan maailmoissa ja kulkija eksyy,ei tiedä enää suuntaansa.<br />
Kunnes tulee aamu,erilainen kuin muut aamut ja kuitenkin niin tuttu.<br />
Pihapuussa laulaa peipponen,mustarastaat juoksevat kilpaa ruohikossa ja tuuli tuo tullessaan meren tuoksun ja aaltojen kohinan....<br />
<br />
"Levollisena läsnä<br />
tässä hetkessä<br />
kaipaamatta koko ajan <br />
muita muuta muualle<br />
<br />
Ensin on elettävä<br />
monissa ulottuvuuksissa<br />
kahlattava syyllisyyden suo<br />
suostuttava kuumiin kyyneliin<br />
löydettävä omat kyvyt ja rajat<br />
Ihmisen ilo ja kipu<br />
<br />
Silloin sielu ehkä läsnä<br />
tässä ja nyt"<br />
<br />
- Anja Porio -<br />
<br />
Viikko sitten istutimme naapurin kanssa pihakukat.Paratiisi aukeni kukkapuutarhassa kaiken ihanuuden ja väriloiston keskellä.<br />
Herranjestas sentään...olisi tehnyt mieli ottaa tuota ja tuota...ja sitten vielä tuotakin ja...<br />
Lopulta saimme kolmen naisen yhteisellä päätöksellä valintamme tehtyä ja eikun istuttamaan.<br />
Tyttäreni on puurtanut kasvimaalla,jonka he sisarusten kanssa yhdessä väsäsivät ja istuttivat vähän yhtä sun toista.<br />
Kävi vaan niin ( kuin olisin osannut ennustaakin),että ahkera ja tunnollinen tyttäreni siellä nyt työpäiviensä päätteeksi ahertaa kastelemassa ja kasvun ihmeitä seuraamassa.Pojat on poikia!Eli sitten kun satoa alkaa tulla,niin kasvimaallekin ehtii vallan mainiosti:)Luulisin....<br />
Pienen ihmistaimen kasvaminen ja sen seuraaminen läheltä on yhtä ihmettä joka päivä.<br />
Viimeksi tänä aamuna siitä sain iloita,kun poikani käytti minua kaupassa ja kauppareissun päätteeksi istahdin heidän pöytänsä ääreen aamiaiselle.Pienen ihmisen hymy ja kaikki ilmeet tuntuvat ihmeiltä,joka ikinen kerta.<br />
Katselin poikaani hänen pidellessään omaa pientä poikaansa sylissään ja aurinko paistoi suoraan sydämeeni.<br />
En tiedä kaikkien näiden vuosien jälkeenkään,kuinka elämän puutarhaa pitäisi oikein hoitaa,että se tuottaisi hyvää satoa ja olisi iloksi asujalleen ja vierailleen,mutta jotenkin tämä kohta Helena Anhavan runosta puhuttaa minua.<br />
<br />
"Kun on muokattu hyvämultainen kasvualusta,<br />
niitä hoidetaan huolella muutama vuosi<br />
ja jätetään sitten rauhassa rehottamaan<br />
niin että jokainen verso<br />
saa kasvaa itsensä muotoiseksi<br />
luonnonvarainen ja viljelty rinnatusten<br />
hiirenvirna sitruunamelissan kainalossa<br />
Miksi kitkeä koiranputki ja ohdake,<br />
tottahan meissä jokaisessa on oltava nekin"<br />
<br />
Tarinan jäljillä....sittenkin!syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-55850416725677814082011-03-11T21:01:00.001+02:002011-03-11T21:07:14.061+02:00Kirjamaassa mieli maassa?<iframe title="YouTube video player" width="480" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/3-4J5j74VPw" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
Pitkästä aikaa olen sukeltanut kirjojen maailmaan niillä vapailla ajoilla,joilla työn jälkeen olen jaksanut muutakin tehdä kuin nukkua.<br />
Olen lukenut loppuun nobelisti Le Glezion Alkusoitto-teoksen,joka sai minut valitsemaan myös tämän musiikin,aiheeseen liittyen.<br />
Lukemisen alla on nyt aivan toisenlainen kirja,nimittäin Selja Ahavan Eksyneen muistikirja.<br />
Luen kirjaa ja pidän välillä taukoa,vaikka se tempaa mukaansa ja tuntuu mahdottomalta lopettaa kesken.Mutta pidän taukoa.Kudon sukkaa välillä ja puran ja kiroan kantapäätä,jonka tekeminen on unohtunut ja ohjeistakaan en tahdo ymmärtää.<br />
Vai kiroanko sittenkään kantapäätä?<br />
Kiroanko väsynyttä itseäni,joka välillä on niin väsynyt ettei muista asioita.Joka pelkää alkavaa dementiaa tai mitä kaikkea muuta.....<br />
Ja Kadonneen muistikirja alkaa yht`äkkiä muuttua melkeinpä todeksi tässä ja nyt,oman olohuoneeni sohvalla.<br />
<br />
"Entäpä jos meistä vähitellen tulee toistemme <br />
pelkojen tai unelmien kaltaisia?<br />
On siis tärkeätä unelmoida<br />
etteivät pelot toteudu"<br />
- Eeva Kilpi - <br />
<br />
Paras lapsiystäväni,prinsessa Aurooraksi naamioituneena,pyrähtää ovesta sisään puolen päivän jälkeen.Ja kas,ei ole väsymystä ei yhtikkäs mitään vaivoja.<br />
"Haara,perus,haara,perus" ja niin hyppii mummokin tomeran ohjaajan komennossa.Näin treenataan jumpassa,kertoo Siiri.Ja tekis sullekin hyvää.Kyllä,hyvää tekee,täytyy myöntää.<br />
<br />
"Mistähän syystä minä oikein kannatan demokratiaa,enemmistön valtaa,<br />
kun itse tulen kuitenkin aina kuulumaan vähemmistöön:kummallisiin"<br />
- Eeva Kilpi -<br />
<br />
Kun istun yksin kotona illalla,minä katselen keskeneräistä kudinta ja keskeneräistä kirjaa tyynen rauhallisena.<br />
Otan mukavan asennon sohvan mutkassa,ummistan silmäni ja alan unelmoida kaikesta siitä,mitä teen sitten,kun.....<br />
<br />
Ja seuraavalla kirjastokäynnillä yritän saada käsiini Pedron antaman hyvän kirjavinkin,"Moottoripyöräpäiväkirjan,jota en ole lukenutsyysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-37819326465520329882011-02-04T22:25:00.001+02:002011-02-04T22:29:34.509+02:00Elvi SinervoOlen kertonut Mika Waltarin Sinuhen olevan lempikirjani.Ja näin se on.<br />
Siinä on mielestäni yksissä kansissa kerrottuna koko elämisen kirjo.Ihminen paljaana,kaikkine hyveineen ja paheineen,heikkouksineen ja vahvuuksineen.<br />
<br />
Olen myös kertonut olevani aatteeltani työväenhenkinen.Ja näin sekin on.<br />
Elvi Sinervo kuuluu lempirunoilijoihini.<br />
<br />
Mikä sitten yhdistää Mika Waltarin Sinuhen ja Elvi Sinervon?<br />
Ja voisinpa tähän melkein liittää vielä palasen Coelhoakin....<br />
<br />
Lukekaa ja kuunnelkaa....<br />
<br />
"Ihmisen murhe on ohikiitävää ja kunkin itsensä kannettava<br />
Mutta se on tarttuva kuin tauti.<br />
Tämän tiesin minäkin,jota runontekijäksi sanotaan<br />
ja siksi minun oli lähdettävä.<br />
Kauan olivat käteni levänneet helmassa mihinkään tarttumatta<br />
jalkani valittaneet omaa painoaan <br />
sydämeni käynyt välinpitämättömäksi<br />
eikä taistelu minkään puolesta tai mitään vastaan <br />
tuntunut enää tähdelliseltä.<br />
Minun oli lähdettävä voidakseni palata<br />
Käsissäolevan tärkeys minun oli kiellettävä myöntääkseni elämän.<br />
<br />
Lähdin kylästä varhain aamulla,kenellekään sanaa jättämättä,<br />
jotta naapurit eivät olisi kyselleet:Mihin menet Maammo tai:<br />
Oletko pyytänyt neuvostolta lupaa?<br />
Kiirein kylvöjen aika on kohta käsissä ja kaikkia tarvitaan.<br />
Tätä välttääkseni ,uneliaisuutta ja paheksumista ja turhaa tärkeilyä,<br />
pakenin salaa kuin pahantekijä,<br />
aamuyön hetkenä,jolloin eläimet liikahtelevat ennen heräämistään<br />
ja ihmisten uni on ohut ja suloinen.<br />
Mutta majani oven jätin avoimeksi kulkijan käydä sisään<br />
Tulentekoneuvot lieteni viereen ja pöydälleni leipää ja suolaa.<br />
<br />
Kun vaelsin pois kylästäni ja läheisteni luota<br />
ojentelivat puut tien vieressä paisuvia oksiaan keväistä huutoa täynnä.<br />
Mutta niiden huuto muuttui murheeksi minussa<br />
kaikkeen tympääntyneessä,kaikesta pois himoavassa.<br />
Öitä ja päiviä kuljettivat jalkani minua teitä pitkin,<br />
joita ne ennenkin olivat kulkeneet<br />
Seutujen lävitse,joissa ennenkin olin elänyt<br />
Ja talvet ja kesät menivät lävitseni kuin tuuli<br />
askeleeni jättivät jälkensä hiekkaan ja lumeen<br />
ja varjoni piteni ja lyheni tiellä auringon ja kuun kiertojen mukaan.<br />
<br />
Vain tämän minä tajusin,ja senkin kuin unessa<br />
hämärästi ja tuokiossa unohtaen<br />
Ja kun jalkani viimein pysähtyivät<br />
en tiennyt kauan kulkeneeni<br />
Kysymättä,kuka olin ja missä ja miksi,laskeuduin maisemaan,josta<br />
tieni kerran oli alkanut,jota aina olin ikävöinyt<br />
ja tulin jälleen yhdeksi sen kanssa.<br />
Olin palannut maisemaan,jolla ei ole ääriä<br />
ja jossa kaikki joet virtaavat hitaasti.<br />
<br />
Tämä maisema otti minulta ihmisenmuotoni ja antoi minulle omansa<br />
ja jalkani ja käteni kasvoivat syvälle maahan,<br />
vihreä ruoho ja ruskea sammal kiertyivät ryntäilleni<br />
ja kysyvästi kirkuen lensivät linnut ylitseni<br />
pesäpaikkaa hiuksistani tähyten.<br />
<br />
Liikkumattomana minä makasin vain oman itseni seurassa.<br />
Päivien kiertoa en laskenut,taivaanrantaa en tähynnyt<br />
ja silmieni kaivot heijastivat vain uneksijan murhetta<br />
itsestään kyllääntyvää ja tarkoituksetonta.<br />
<br />
Mutta maisema antoi minulle voimansa ja se muuttui<br />
ihmisen voimaksi minussa<br />
Minä sain kaipuun takaisin <br />
kaipuun olla enemmän kuin luonto<br />
Lintujen kirku korvissani oli kuin nälkäisten lasten itku<br />
ja ylitseni lakaiseva tuuli jätti levottomuutensa minuun:<br />
Tämä ei ole minua varten<br />
toisaalla minua odotetaan<br />
Liian hitaasti virtaavat joet tässä maisemassa<br />
Kaikki tapahtuu toisaalla<br />
Toisaalla ratkaistaan elämä ja kuolema.<br />
<br />
Maahan kasvaneena kuuntelin<br />
unessanikin odotin<br />
kunnes eräänä päivänä<br />
nukkuvien korvien simpukankierteissä väkevä kutsu -<br />
tuhannet jalat rummuttivat maata,kansani taistelijat vyöttivät itsensä<br />
<br />
Avasin silmäni ja sanoin:Niin.Minä tulen.<br />
Niiden kuvastimessa repesivät pilvet:minä olin ihminen,tekoihin luotu.<br />
Riemusta vavahtaen irtosivat käteni maisemasta:<br />
minä olen Maammo Runontekijä<br />
Veljeni kutsuvat minua<br />
<br />
Hiuksiini pesineet linnut lensivät säikkyen pois<br />
kun minä ihminen mittaani jälleen nousin<br />
ja maa kumahteli jalkojeni alla,<br />
kun taakseni katsomatta jätin hitaasti virtaavien jokien maiseman"syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-7492429293356150583.post-4055010226048958552011-01-21T19:16:00.000+02:002011-01-21T19:16:21.469+02:00K niin kuin kohtaamisia<object width="480" height="385"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/9XVVZPefbR4?fs=1&hl=fi_FI"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="http://www.youtube.com/v/9XVVZPefbR4?fs=1&hl=fi_FI" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="480" height="385"></embed></object><br />
<br />
Minä olen aina ollut tavalla tai toisella kulkuri.<br />
Kulkurina olen kohdannut monenlaisia ihmisiä.Linja-autoasemilla,rautatieasemilla,bussipysäkeillä,pienissä kuppiloissa ja yökahviloissa,joita erityisesti aikoinaan rakastin,silloin,kun niitä vielä Helsingissäkin oli.<br />
Jotain tarinoita niistä kohtaamisista olen ajatellut teillekin kertoilla.Mutta nyt,vähän flunssaisena ja väsyneenä,tarjoilen vain K-musiikkia.<br />
Pehmeän "coon" yhtä pehmeä ja kova kaveri tämä Mark.<br />
<br />
Mukavaa viikonloppua kaikille tänne kurkkaaville!syysmyrskyhttp://www.blogger.com/profile/03750910375195540165noreply@blogger.com11