perjantai 19. marraskuuta 2010

On se niin väärin..

Kun yksi valhe paljastuu todeksi
se muuttaa kaikki totuudet valheeksi

On se niin väärin...

Vanha valokuva

Nainen katsoo valokuvaa

Meren rannalla mies

istuu lippalakki päässä,harmaata ohimoilla.

Rannan kaislojen keskellä pieni poika
heittää kiven mereen.

Poisleikattu toinen....

Nyt niin kipeästi muistaa
poisleikattu

Miten lyhyt oli kesä..

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Tänään

Harmaan päivän
harmaa aamu

Alhaalla roikkuvat
pilvet

Tänäänkin minä
keittelen aamukahvit
hiljalleen,villasukissa.....
suunnittelen tulevaa
päivää

Ei kiirettä minnekkään

Roskapussi pitää viedä
suodatinpussit ja vessapaperi muistaa kaupassa
Ja apteekissa käydä..
missäs ne reseptit?

Tänään minun ei tarvitse
olla nuorempi
jaksavampi
Minä vain

Peilin edessä silittelen hellästi
poskipäitäni
Punaan huulet

Harmaa ohimoilla muistuttaa, paitsi eletyistä vuosista,
myös värihuuhtelun tarpeellisuudesta
Lisään hiusvärin vessapaperin
ja suodatinpussien perään kauppalistaan

Kohta olen valmis
tähän päivään

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

I niin kuin ilo

Lapsuusmuistoissa päällimmäisenä tunteena minulla on ilo.
Sain leikkiä ja sain laulaa.Sain olla lapsi.
Minun ei tarvinnut huolehtia aikuisten asioista,eikä varsinkaan aikuisista,vaan sain olla oikeasti lapsi.Ja tunsin myös itseni rakastetuksi.

Joka keväinen ilon aihe oli se,kun sai uudet polvisukat,yleensä pitsiset valkoiset,ja koulun kevätjuhlaan uuden mekon ja kengät..Ja joulujuhlaan sai uuden mekon myös.Oman kylän ompelijan tekemänä ja vähän isompana jo oikein kaupungista ostetun.Ja koulun kevät-ja joulujuhlanäytelmät,joihin jokainen aina sai jonkin roolin.Itselle mieleenpainuvimmat olivat alakoulun enkeliroolit ( ne ihanat,isot siivet..)ja oppikoulusta Pahan haltijan rooli Prinsessa Ruususessa.

Muistan ensimmäiset,joulupukin tuomat, siniset Karhu-sukset ja varsinkin ensimmäiset oikeat suksisiteet ja monot.Ja punaiset juoksupiikkarit,jotka ansaitsin olemalla koulun juoksukisoissa tosi hyvä.Isän kanssa matkustettiin kaupunkiin niitä ostamaan.Ja korkokengät,kirkonkylän Osulasta ostetut valkoiset,joihin isä toi kaupungin kaupasta muoviset korkosuojat.
Ja ne kiiltonahkaiset mustat saappaat sitten teini-iässä.Ne,joissa oli myös iso solki nilkan kohdalla.Ja minihame,maxihame...auuuu!!Ja mitä kaikkea muuta...No,ainakin räikeän vihreät,tosi makeet verkkosukat!!!Ja ensimmäiset bikinit TIETYSTI!

Lapsuuden joka kesäiset lomamatkat sukulaisten luo Savonlinnasta Heinävesi 1 tai 2-laivoilla.Ja onkireissut ja tukkilauttojen päällä hyppimiset,teltassa nukkumisen ja ensimmäiset tuttavuudet jukeboxiin Karvion kanavan laitamilla,pikkuruisessa baarissa....Ja ensimmäisen ihastuksen kohteeni,sukulaisten naapurissa lomailleen helsinkiläispojan..

Ja kaikki ne kirjat,kirjat,joita suorastaan ahmin ja aina syntymäpäivä-ja joululahjaksi sain.Ne,jotka veivät minut uusiin,tuntemattomiin maailmoihin,itkettivät,naurattivat ja lohduttivat.Varsinkin silloin,kun äiti-ikäväni kaikkein kipeinpänä murrosiässä iski,eikä isä osannut lohduttaa,uuden kumppanin jo löydettyään.

Aikuisen elämäni suurinpia ilonaiheita ovat olleet omat lapset.Heidän kanssaan kasvaminen ja yhdessä oleminen ja-tekeminen.Olen säilyttänyt muistojeni arkussa kaikenlaisia pieniä tavaroita,joita katsellessa muistan tapahtumia,jotka niihin liittyvät aivan kuin ne olisivat tapahtuneet vasta äsken.
Äitienpäiväkortit,kivisydämen meren rannalta,kynttilänjalan,puukehyksisen peilin,johon hieman vinosti on poltettu teksti:"kliffalle mudelle",valokuvia,vanhoja leluja...

Tänään iloitsen pienistä ja yksinkertaisista asioista.Siitä,että minulla on koti ja työ ja muutama hyvä ystävä.Jokapäiväinen leipä ja vaatteita päälle pukea.Pikku-Siirin kanssa oleminen täyttää sydämeni suurella ilolla.Ja uuden pikkutulokkaan näkemistä odotan yhtä innokkaana kuin vanhempansa ja muut sisarukset.

Ja Joulu!Joka ikinen joulu muistan lapsuuden jouluni.Naapurin metsästä isän kanssa haetun joulukuusen,joulusaunan,radion lastenohjelmat ja joululaulut,Noita Nokinenän ja liput ja karkit ja elävät kynttilät joulukuusessa.Naapurin paksun Eriikka-tädin joulupukkina ja joulukirkon ja kynttilöiden valossa kylpevän kauniin hautausmaan.

Tänään muistelen ilolla ja kiitollisuudella myös isääni ja isoisääni,onhan isänpäivä.Ilman äitiä, 9-vuotiaasta saakka kasvaneena,sain heiltä elämän evääksi rakkautta ja positiivista elämän asennetta.Toivon,että äidin ominaisuudessa olen osannut niitä omille lapsillenikin siirtää.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Hautausmaalla




"Hei vaan kualema,sää ole nynny äijä!
Helppo sun o vaanii nurkan takan ja
lykät paikal juur ko viimetteks kaivata,
viärä kaikest kultasemp miäs
paras nainen,siliäottasemp laps
pehmusemp mamma
kuljetta kenenkä näkemät,
taakses kattomat,rikospaikal palaamat
jonkkus perunakellarihajusse kotiluola
mist maan pääl saakka
ei ol ikä yhrenkä ään kuulunu

Häppe hiukka

Jos sää ole reilu miäs
sää tule näkyvil,
tuat kaik viämäs
hyväs järjestykses takasi,
pyyrät antteks meilt henkilökohtasest ja
maksat loppuelämäs korvauksi,
joka penni "

- Heli Laaksonen -

Huomenna on Pyhäinpäivä.Menen hautausmaalle ja vien kynttilän lasteni isovanhempien haudalle.
Olen aina pitänyt hautausmaiden tunnelmasta.Ja siitä hiljaisuudesta.
Kävelen usein katsellen erilaisia hautakiviä ja istahdan välillä penkille.Muistelen omia rakkaitani,jotka ovat siirtyneet tästä ajasta toiseen ja kuvittelen ihmisiä hautakivien alla ja heidän elämäänsä.Näen kauniisti hoidettuja hautoja ja yksinäisiä hautoja ilman kukkia tai kynttilöitä.
Minun läheisteni haudat ovat kaukana.Nuorena kuolleen mieheni eri paikkakunnalla,kuin omien vanhempieni.Sisareni hoitaa vanhempieni haudat,mieheni veli hänen ja vanhempiensa haudat.
Joskus muisteleminen tuo menneisyyden kovin lähelle tätä päivää.Kuinka äsken olivatkaan häät järven rannalla....
Tänään se nuori nainen ei ole enää nuori,mutta nostaa maljan menneelle ja tulevalle.Elämälle,joka sittenkin on antanut enemmän,kuin ottanut.