Jälkilämpö on minulle aina ollut hyvä lämpö.
Saunan lauteilla on ollut mukava makoilla lempeässä jälkilämmössä kädet niskan takana ja silmät kiinni lempiharrastukseni,unelmoinnin,parissa.Talvisen maiseman keskellä ikkunasta loistaa kuu ja hanget on korkeat nietokset.Puissa lumihuntu ja pihalla jäälyhty.
Takkatulen jälkilämpö on myös hyvä lämpö,hiljaisuuden keskellä.
Erityisen hyvä jälkilämpö syntyy toisen ihmisen läheisyydestä,kaikkein kuumimman hetken jälkeen.Sitä lämpöä kaipaan joskus kipeästi.Ja tulevien joulujen kirjeessä joulupukille,se onkin niitä harvoja henkilökohtaisia toiveita.Ja lupaan olla kiltti:)
Jälkilämpö on ollut hyvä lämpö myös Joulun jälkeen.
Aattoiltana kotona istun kynttilöiden valossa ja muistelen,kuinka aiemmin illalla pikku-Siirin kanssa odottelimme malttamattomina joulupukkia.Ikkunoista katsottiin,jokaista kolinaa rappukäytävässä kuunneltiin.....
Ja lopulta soi ovikello!
Kovasti oli Siirillä pukille asiaa,eikä jäänyt pukkikaan jutustelussa huonommaksi.
Myöhemmin illalla,kun Päivi-mummo Kotkasta soitteli,kertoi Siiri kovin tohkeissaan pukin vierailusta ja totesi siinä ohimennen ja vähän ihmetellen,että "joulupukilla oli kyllä ihan Keijo-papan ääni"..:))
Jälkilämmöissä olen näitä joulun jälkeisiä päiviä viettänyt ja itseäni lämmitellyt.
Menneet joulut ovat kulkeneet kuvina silmissäni.Ne lapsuuden joulut ja omien lasten lapsuuden joulut,joita vietettiin mummun ja papan luona.
Tämän joulun paras joululahja on ollut pikku-ukko.
Siiri tosin eilen vierailullaan halusi enemmänkin keskustella tulevasta hoitokoirasta,kuin vauvoista.Ja mummo joutui taas leikkimään pikkusiskoa,joka ei paljon saanut tehdäkään,koska "ei noin pienet vielä osaa".Suostui kuitenkin katsomaan kuvia vauvasta,joita ylpeä isä esitteli.Eräässä kuvassa oli päälle puettu erään englantilaisen jalkapalloseuran pipo ja pelipotkari numerolla 4.Ja isähän pelaa samalla numerolla myös.....
Joulut tulevat ja joulut menevät.Mutta elämä jatkuu.
Vuoden vaihtumista odotellessa vähän nostalgiaa musiikin muodossa ja sinulle nauravasilmäinen jörrikkä,jos kuulet tämän:Carpe diem!
"
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Laulutkin kuuluvat joulun odotukseen
Hyvää 2.Adventtia kaikille mummuille ja muillekin!Tasapuolisesti.
lauantai 11. joulukuuta 2010
pikku-j eli juhlan odotusta
Melkein viisikymmentä vuotta sitten maas oli hanki ja järvet jäässä,kun pikku-tyttö hiihteli hämärtyvässä illassa kotiinpäin kylän läpi.
Osuuskaupan edessä oli jo kuusi valoineen ja samanlainen Väistön kaupan ja Osuuspankin pihassa.Hevosten aisakellot kilkattelivat,kun isäntämiehet ajelivat reellä syrjemmiltä kyliltä ostoksilleen.
Osuuskaupan Matti oli isokoinen ja kovaääninen mies,joka nauroi ja puhui paljon.Ja teki kauppaa kelloon katsomatta.Kauppaan pääsi asioille melkein mihin aikaan vaan,koska kauppias asui kauppansa kanssa samassa talossa.
Tyttö käänsi sukset kotipihalle ja näki ikkunasta Anna-tädin häärivän keittiössä ja laitettuaan sukset siististi vierekkäin seinustalle ja kopisteltuaan lumet monoista hän posket punaisina astui eteiseen ja tunsi nenässään vastapaistettujen karjalanpiirakoiden kutsuvan tuoksun.
Anna-täti tuli aina hyvissä ajoin ennen joulua tekemään jouluvalmisteluja,vaikka pappilassakin oli paljon puuhaa.
Hän tuli linjurilla kirkonkylältä ja leipoi ja paistoi yötä myöten,että pienillä puoliorvoilla veljenpojan lapsilla olisi joulu.
Pikkusiskon kanssa käytiin päivittäin laskemassa vinttikomeron kätköihin piilotetut joululahjat,josko olisi tullut jotain lisää.Ja samalla ravisteltiin ja yritettiin kurkistella papereiden läpi sisältöä.Pehmeät paketit eivät innostaneet.Molemmat tiesivät kokemuksesta,että joulupukki jostain kumman syystä tuntui ajattelevan kovasti samalla tavoin mummon kanssa,joten laamapaita ja kerrasto löytyisivät varmasti tänäkin jouluna jostain paketista.
Joulupukki tuntui pitävän myös taateleista yhtä paljon kuin Anna-täti,koska niitäkin jonkun paketin sisältä aina löytyi.Yleensä taateleiden kaverina oli myös lämpöiset villasukat.
Tänä iltana syötiin riisipuuroa ja väskynäsoppaa.Ja piirakoita voisulan kanssa.Isä oli käynyt hakemassa postista ison ruskeaan paperiin käärityn paketin.Siskon kanssa olimme haljeta uteliaisuudesta,sillä tiesimme paketin tulleen Joensuun tädiltä ja sisältävän lahjoja.Toinen samanlainen paketti oli tullut jo aiemmin Mikkelin tädiltä.
Mutta vielä olisi kestettävä melkein kaksi viikkoa jouluun!
Onneksi sitä ennen oli koulun joulujuhla.Ja uusi,punainen ohutvakoinen samettimekko valkoisin kauluksin oli jo tuotu Kososen tädiltä,joka sen oli ommellut.
Illalla ei tytölle meinannut tulla uni silmään.Ikkunan takana tuikkivat tähdet.Ja se kirkkain tähti,äiti-tähti.
Uunin luukuista näkyi lepattava tuli,ilmassa oli taikaa.Ja jossain hämärän ikkunaruudun takana helähti tiuku ja vilahti tonttuhattu.Vai oliko se unta?
Osuuskaupan edessä oli jo kuusi valoineen ja samanlainen Väistön kaupan ja Osuuspankin pihassa.Hevosten aisakellot kilkattelivat,kun isäntämiehet ajelivat reellä syrjemmiltä kyliltä ostoksilleen.
Osuuskaupan Matti oli isokoinen ja kovaääninen mies,joka nauroi ja puhui paljon.Ja teki kauppaa kelloon katsomatta.Kauppaan pääsi asioille melkein mihin aikaan vaan,koska kauppias asui kauppansa kanssa samassa talossa.
Tyttö käänsi sukset kotipihalle ja näki ikkunasta Anna-tädin häärivän keittiössä ja laitettuaan sukset siististi vierekkäin seinustalle ja kopisteltuaan lumet monoista hän posket punaisina astui eteiseen ja tunsi nenässään vastapaistettujen karjalanpiirakoiden kutsuvan tuoksun.
Anna-täti tuli aina hyvissä ajoin ennen joulua tekemään jouluvalmisteluja,vaikka pappilassakin oli paljon puuhaa.
Hän tuli linjurilla kirkonkylältä ja leipoi ja paistoi yötä myöten,että pienillä puoliorvoilla veljenpojan lapsilla olisi joulu.
Pikkusiskon kanssa käytiin päivittäin laskemassa vinttikomeron kätköihin piilotetut joululahjat,josko olisi tullut jotain lisää.Ja samalla ravisteltiin ja yritettiin kurkistella papereiden läpi sisältöä.Pehmeät paketit eivät innostaneet.Molemmat tiesivät kokemuksesta,että joulupukki jostain kumman syystä tuntui ajattelevan kovasti samalla tavoin mummon kanssa,joten laamapaita ja kerrasto löytyisivät varmasti tänäkin jouluna jostain paketista.
Joulupukki tuntui pitävän myös taateleista yhtä paljon kuin Anna-täti,koska niitäkin jonkun paketin sisältä aina löytyi.Yleensä taateleiden kaverina oli myös lämpöiset villasukat.
Tänä iltana syötiin riisipuuroa ja väskynäsoppaa.Ja piirakoita voisulan kanssa.Isä oli käynyt hakemassa postista ison ruskeaan paperiin käärityn paketin.Siskon kanssa olimme haljeta uteliaisuudesta,sillä tiesimme paketin tulleen Joensuun tädiltä ja sisältävän lahjoja.Toinen samanlainen paketti oli tullut jo aiemmin Mikkelin tädiltä.
Mutta vielä olisi kestettävä melkein kaksi viikkoa jouluun!
Onneksi sitä ennen oli koulun joulujuhla.Ja uusi,punainen ohutvakoinen samettimekko valkoisin kauluksin oli jo tuotu Kososen tädiltä,joka sen oli ommellut.
Illalla ei tytölle meinannut tulla uni silmään.Ikkunan takana tuikkivat tähdet.Ja se kirkkain tähti,äiti-tähti.
Uunin luukuista näkyi lepattava tuli,ilmassa oli taikaa.Ja jossain hämärän ikkunaruudun takana helähti tiuku ja vilahti tonttuhattu.Vai oliko se unta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)