lauantai 30. lokakuuta 2010

Kesän muisto




Minä katselen sinun varpaitasi
ne kipristelevät ja pottuvarpaat hinkkaavat toisiaan
Vaihdat asentoa sohvan mutkassa ja
nostat kädet niskan taakse
silmät painuvat kiinni

Minä käärin villasukan varret rullalle ja
pyyhkäisen kädellä otsaa
huh,tätä hellettä...
Kävelen jääkaapille ja teen pari voileipää
savusiikaa ja ruisleipää
sinulle niin,ilman heiniä

Uutiset katsellaan ja sitten sinä sanot,että
pitäisköhän,kun on aikainen herätys..

Kun parin tunnin päästä
kömmin sänkyyn Teeveen viimeisen poliisisarjan jälkeen
sinä kiepsahdat silmät sirkkuina
minun puolelleni sänkyä
suutelet silmät,suun,ohimot

Minun ruumiini
halulle altis,laulaa ilosta
ja on kesä,
kesempi muita

tiistai 26. lokakuuta 2010

H niin kuin haaveet :osa 2 Vaan kuinkas sitten kävikään...

Lättähatussa, Joensuusta etelään päin,istui hyvin pettynyt 15-vuotias tyttö.
Ammatinvalinnanohjaaja oli tehnyt testejään ja lopuksi oli keskusteltu.Tytön mieleen on jäänyt vain lause:"mutta oletko koskaan ajatellut jotain hoito-tai sosiaalialan ammattia?"No ei ollut tytöllä sellaisia ajatuksia ollut.Unelmissaan hän oli nähnyt itsensä ennemminkin näyttämöllä;laulamassa ja tanssimassa.Tai kirjoituskoneen äärellä tai arkkitehtina suunnittelemassa ja sisustamassa unelmakoteja unelmaihmisille.
Pettymys oli suuri ja ainoa ajatus oli,että ammatinvalinnanohjaaja ei ollut ainakaan ammattinsa tasalla.Joten eipä ajatellut tyttö asialla suuremmin päätään vaivata,vaikka se vaivasikin,aika pitkään...

Vaan kuinkas sitten kävikään.....?

Muutamien vuosien jälkeen löysin itseni harjoittelemasta pikkukaupunkini sairaalassa.Ja siitä kai se sitten tie kulki kohti sitä unelmaa,jota en tiennyt minulla edes olleen...

Lainaan tähän netistä löytämiäni Sinikka Svärdin sanoja ,jotka kuvaavat juuri tätä unelmaa.

"Minut on kutsuttu hymyilemään
 tähän maailmaan,tähän kaupunkiin
 tälle kadulle

 Hymyilemään niille,joita elämä ei helli,joiden silmät tulvivat
 ja selät painuvat kumaraan

 Minut on kutsuttu koskettamaan
 silittämään mummojen kurttuisia kasvoja,
 suutelemaan pienten poikien nenänpäitä
 syleilemään jätettyjä ja niitä,
 joita ei ole jätetty
 kun ei ole koskaan edes otettu

 Minut on kutsuttu nauramaan niiin,että ostoskeskusten
 käytävät kaikuvat
 ja sivistyneen hillityt
 burberrynaiset kohauttavat
 olkapäitään paheksuen "

Itseasiassa olen saanut työssäni toteuttaa melkein kaikkia niitä nuoruuden haaveitani tavalla tai toisella.Joten olen alkanut nyt myös pikkuisen miettiä sitä ammatinvalinnanohjaajan pätevyyttäkin ihan toisessa valossa....:)

Meri ja musiikki ovat minulle rakkaita ja mereen liittyy minulla vieläkin paljon haaveita.Samoin kirjoittamiseen.Joskus tyttäreni kanssa suunnittelimme yhteistä kirjaa,jossa minä kertoisin niitä Mekkomaan prinsessan tarinoita,joita hänelle pienenä kertoilin ja hän tekisi kuvat.

Ja uusia unelmia ja haaveita on pilvin pimein!!!
Toki tiedän,että haaveet ja unelmat eivät ole tarkoittu kaikki toteutuviksi ja minulle ne ovatkin merkinneet eniten keinoa kestää joskus raskaitakin elämänvaiheita.

"Onnellinen on hän
 joka oppii viihtymään itsensä ja
 maailman keskeneräisyyden kanssa

 Onnellinen on hän
 joka herää joka aamu toiveikkaana
 ja tarmokkaana tavoittelemaan
 koskaan täyttymätöntä unelmaansa"

 - Tommy Taberman -

H niin kuin haaveet osa1:Lapsuuden ja nuoruuden haaveet

Olen joskus kuvaillut itseäni,että olen jalat tukevasti ilmassa ja pää pilvissä kulkeva ikuinen unelmoija.
Ja näinhän se taitaa olla.

Jo lapsena minulla oli vilkas mielikuvitus.Rakastin satuja ja tarinoita,joita äitini minulle luki ja kertoi.Sain myös aina lahjaksi kirjoja ja olin pienen kyläkoulumme ahkera kirjaston käyttäjä.

Kotona myös laulettiin ja tanssittin paljon.Isä ja äiti osallistuivat paikallisen työväentalon tapahtumiin olemalla mukana näytelmissä ja laulamalla kuorossa.Ja minä,pieni tyttö,silmät hehkuen ja ylpeänä,katselin kaunista äitiäni roolivaatteisiin puettuna.Erityisesti muistan hänet upeassa mustalaispuvussa,huulet tummanpunaisina ja korvissa suuret ,roikkuvat korvakorut.Operettisävelmät ja ajan iskelmät opin siinä sivussa myös aivan itsestään.

Kun äiti kuoli,ollessani 9-vuotias,löysin runot.
Kirjoittelin itse ja luin Saima Harmajaa,Edith Södergrania,Viljo Kajavaa...Kaikki surumielinen ja kuolemaan liittyvä kosketti minua.Ja enkelit.Kävin pyhäkoulua,jota ihana Kaisa-täti piti ja muistin iltarukouksen joka ilta.Taivaalla tuikkiva kirkas Pohjantähti oli minulle äiti,joka katseli maallista menoani.Ja sinne lähetin terveiseni ja kaikki toiveeni,jotka jonakin päivänä todeksi uskoin tulevan.
Minulla oli myös aivan ihana opettaja,Liisa Saviranta,jonka kotona monena iltana makasin lattialla piirtämässä ja maalaamassa ja kertomassa tarinoita,joihin nuori ja lempeä opettajani minua kannusti.Voitinkin sitten Koululainen-lehdessä olleen erään kirjoituskilpailun ja sain siitä kirjapalkinnon.Voi kuinka ylpeä olin itsestäni!

Myöhemmin,oppikouluaikaan,kuuluin koulun näytelmäkerhoon ja tietysti myös kuoroon.Kuvaamataito oli lempiaineitani,samoin musiikki ja historia.Mielikuvitusmaailmassani olin milloin kaunis linnanneito,milloin köyhä orpolapsi,joka lopulta löysi onnensa ja paikkansa elämässä,sekä tietysti unelmiensä prinssin.

Olisin kovasti halunnut oppia soittamaan viulua ja isäni olisikin ollut valmis kustantamaan soittotuntini ja siihen kannusti.Mutta valittavina oli vain oma musiikin opettajani tai kirkonkylän kanttori,isän kuorokaveri,joten opiskelu jäi.Musiikinopettajaa en halunnut ja kanttorin samalla luokalla olevaan poikaan olin kuoliaaksi ihastunut,joten ei käynyt sekään. Ja siihen lopulta soittohaaveeni sitten tyssäsivätkin.Lopullisesti.

Jossain vaiheessa oppikoulua piti alkaa ajatella tulevaisuutta ja omaa ammattia.
Minun haaveitani olivat joko näyttelijä,kirjailija tai sisustusarkkitehti.Vaihtoehtoisen lähetyssaarnaajan Ambomaalla olin hylännyt joskus keskikouluun siirryttyäni.Sitä ennen se oli vielä vahvasti mukana haaveissa,johtuen uskovaisesta Anna-tädistäni ja mukavasta ruustinnasta,johon tädin kautta sain tutustua.

Matkasin siis koulutoverini kanssa lättähatulla Joensuuhun,jossa ammatinvalinnanohjaaja meitä odotti.

lauantai 23. lokakuuta 2010

Lauantaisaunaan

Saunahoroskooppi
Oinas
- hakkaa puut, halki poikki ja pinoon. Saunaan hän ei ehdi. Ei hän jaksa odottaa niin kauaa, että sauna lämpenisi.
Härkä
- ihailee ensin esteettisesti kaunista jykevää puupinoa, jonka joku muu on tehnyt. Hän nautiskelee puun maanläheisestä tuoksusta, lämmittää niillä puilla saunan, (tai toivoo, että joku muu lämmittäisi hänelle niillä puilla saunan), jossa hän voi raukeana sitten makoilla ja nautiskella. Hän toivoo, ettei saunaan tulisi ketään muuta.
Kaksonen
- tulee kuitenkin, nimittäin kaksonen - yllättäen ja kutsumatta. Piipahtaa pikapikaa saunassa, jossa puhuu härän pyörryksiin ja sanoo lopuksi: Miten voit makoilla noin hitaasti?! Poistuu paikalta, ennenkuin härkä ehtii vastata. Kaksosen mielestä hitaasti rentoutuminen on hermostuttavaa.
Rapu
- saapuu saunaan kääriytyneenä vanhimpaan ja rakkaimpaan pehmeään pyyhkeeseensä. Mukana hänellä on myös isoäidin äidiltä peritty pesusieni ja saunaharja. Ne ovat kulkeneet suvussa kauan. Hän ei luopuisi niistä mistään hinnasta.
Leijona
- saapuu saunaan siinä vaiheessa, kun muut jo kököttävät lauteilla. Hän tietää näin tehdessään saavansa huomiota. Hän astuu ylväästi saunan ovesta sisään ja täyttää huoneen. Saunan ihana lämpö hyväilee miellyttävästi tätä kuuman aavikon kissaa. Saunasta puuttuu vain aurinko. Siksi leijona tuntee, ettei sauna ole aivan hänen arvoisensa, se vähentää hieman muuten täydellistä nautintoa. Peseytyessään hän keskittyy erityisesti hiustensa, leijonanharjansa, kuohkeuttamiseen.
Neitsyt
- saapuu paikalle kädessään pefletti. Ennenkuin hän pesee itsensä saippualla, hän pesee saippuan. Kuka nyt likaisella saippualla itsensä pesisi? Lauteilla hän asettelee pefletin alle pienen pyyheliinan, jottei pefletti likaantuisi. Hänellä on mukanaan luontaistuotekaupasta ostettu karhunvatukka-raunioyrtti-shampoo sekä Topz-pumpulipuikot.
Väliaikatiedotus:
- härkä on edelleen saunassa, tosin kerran vaihtanut asentoa.
- rapu on hiukan huolissaan: missä minun pesusieneni on? Se on kulkenut suvussa kauan...
Vaaka
- Saapuu saunaan toivoen, että sieltä löytyisi mukavaa seuraa. Mukanaan hänellä on hunaja-vanilja-shower gel, kielon tuoksuinen shampoo (se oli aika halpa, mutta hän osti sen koska siinä oli niin kaunis pullo), sekä Cocoa Nut Rich Body Cream. Ne hän asettelee pesuhuoneen jakkaralle harmoniseksi maalaukselliseksi kokonaisuudeksi, ihailee asetelmaa hetken, siirtää vielä shampoopulloa neljä senttiä vasemmalle. Perfect! Maalauksesta puuttuu ainoastaan viinirypäleterttu. No, sen hän ottaisi mukaansa ensi kerralla.Chanel viitonen on kylpytakin taskussa. Kylpytakin sijaan hän pukeutuu saunasta lähtiessään vain ja ainoastaan Chanel viitoseen, ryhtyäkseen viettelemään, jos ei muuta niin ainakin iltaa.
Skorpioni
- skorpionilla on mukanaan vihta. Hän on tohkeissaan koska oli onnistunut löytämään kaupasta saippuan, joka on musta-puna-raidallinen. Saippuan nimi on "The Horror of Bloody Mary". Skorpioni ei voi lainkaan ymmärtää vaa'an reaktiota vaa'an nähdessä saippuan... "Lisää löylyä ja vihtokaa edes!" sanoo skorpioni ja leikkisästi puhaltelee polttavia tuulahduksia kanssasaunojiensa ihoihin. Jotain äksöniä tähän olemisen ällöttävään harmoniaan.
Jousimies
- laukkaa saunaan. Hänellä ei ole mukana mitään. Luontevasti lainailee muiden pesuvälineita, skorpparin saippuakin kelpaa. Ei hän huomaa minkä värinen se on. Sen englanninkielinen nimi tosin kiinnostaa hiukan ja saa hänet haaveilemaan pitkästä matkasta jonnekin, missä saippuoiden nimet ovat englannin- tai minkä tahansa kielen kielisiä.
Kauris
- kauriilla on mukana vasara, koska hän aikoo samalla naulata pari lauteesta irronnutta naulaa paikoilleen. Hän vihtoo kauan ja rankasti, samalla hieman karjahdellen tämän ihanan rääkin tuomasta nautinnosta. Se on haaste. On aivan ihanaa vihtoa kauemmin kuin oikeastaan haluaisi. Hän ottaa haasteen vastaan ja nauttii onnistuessaan. IHANAA saunoa! Kauris on tyytyväinen suoritukseensa. Kauris suorastaan rentoutuu.
Väliaikatiedotus:
härkä vaihtoi nyt asentoa toisen kerran
Vesimies
- havaitsee neitsyen pefletti-pyyhe-yhdistelmän ja herkeää pohtimaan: "Kuinka saisi kehiteltyä materiaalin, joka kestää kuumuutta, mutta johon lika ei tartu?" Hän tulee huomaamattaan keksineeksi TEFLONIN! Ei se haittaa, että joku muukin on sen jo keksinyt. Hän keksi sen itse. Siis, teflonlauteet. Vesimies unohtaa olevansa saunassa, hänen aivonsa nimittäin askartelevat nyt kysymyksessä: "Kuinka kehittää teflonia niin, että se ei kuitenkaan polttaisi ihoa..."
Kalat
- meinasi myöhästyä. Hän nimittäin joi saunakaljat etukäteen. Hän saapuu paikalle, kun kaikki muut ovat jo lähteneet. Löylykin alkaa jo hiipua, muttei se haittaa kalaa. Hänellä on omasta takaa yllinkyllin sisäistä lämpöä ja myös sisäisesti nautittua lämmikettä, joten kyllä hänen kelpaa. Löylyn voi myös kuvitella, ellei sitä ole. Saunassa on hyvin hiljaista, siellä ei liiku mikään. Kala luulee olevansa yksin..... mutta se ei ihan pidä paikkaansa, koska:
Härkä on edelleen saunassa.....

Makoisia löylyjä kaikille saunojille!
 

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Ajatusten harhailua

Löysin tämän Maaria Leinosen runon joskus jostain ja tallensin sen runovihkoseeni.
Nyt jonkin aikaa taas työssä pakertaessani, ja toisaalta muutamia murheitakin kuunnelleena, se palasi mieleeni ja sitä pysähdyin lukemaan.

Ihmisen elämä on niin monimuotoinen.Matkalle mahtuu nousuja ja laskuja.Iloja ja suruja.Voittoja ja tappioita.Useimmat ihmiset selviävät elämänsä karikoista kohtuullisilla kolhuilla.Toiset kantavat mukanaan koko matkan kaikenlaisia taakkoja.Niitäkin,jotka ovat aivan toisille tarkoitetut.Ja joiden syntymiseen heillä ei ole ollut osaa eikä arpaa.

"Ranteesi kuolemanviivat
kämmenesi elämänviivaa vahvemmat
yrität peitellä sinipunertavia viiltoja,arpia
muistoja siitä
kun jäit pimeään yöhön
johon ei kantanut ääntä
ei ojentunut kättä
ei pysähtynyt vierelle kivunjakajaa
Takaisin elämään
vastentahtoisesti kutsuttuna
kuljet kätkien arpiasi
mielesi haavoja
Pyytäen anteeksiantoa
elämältä
ihmisiltä
itseltäsi "

Paitsi näitä ulkoisia haavoitetun merkkejä keskellämme kulkee ihmisiä,joiden haavat eivät välttämättä näy.Ne ovat jossain syvällä sielun sopukoissa ja piiloutuvat joskus hyvinkin taitavasti muilta milloin milläkin tavalla.Ja näyttäytyvät sitten jossain yllättävässä tilanteessa ja usein myös yllättävällä tavalla.

Kanssakulkijoissa se herättää monenlaisia reaktioita,mutta yleisin on varmaan syyllisyys.Tulee tunne,että onkin itse syyllistynyt johonkin sellaiseen,mikä on saanut toisen voimaan huonosti tai suorastaan sairastumaan.Mutta näinhän ei ole.Jokin hyvin kaukana ja syvällä oleva kipeä asia on vain herännyt henkiin ja pistää ihmisen toimimaan tavalla,joka ei enää välttämättä ole omassa hallinnassa.Eikä myöskään kanssakulkijoiden hallinnassa.

Ja eräs toinen runo taas muistuttaa minua siitä,että monissa asioissa ihmisellä on kuitenkin mahdollisuus valita.On kysymys katsojan valinnasta.Oman elämänsä katsomisen valinnasta.

Katsojan päätös

Kun alat nähdä elämänkauneuden
rumuus alkaa kadota
Jos alat katsoa elämää ilolla
suru alkaa kadota

Sinulla ei voi olla
samaan aikaan
taivasta ja helvettiä,
vain toinen niistä

Valinta on sinun

- Osho -

tiistai 12. lokakuuta 2010

G niin kuin George ( se Harrison )




Oli todella vaikeaa keksiä mitään sellaista G-asiaa,joka kertoisi jotain myös minusta.Niinhän olin kuitenkin aakkosiani ajatellut läpi käydä.

Mutta musiikki,tämä ihana musiikki,minut lopulta pelasti.Taas monennenko kerran elämässäni.
George Harrison oli yksi niistä Beatleseista,josta minäkin tykkäsin,vaikka olinkin ehdottomasti Rolling Stones-fani.Niin,no Ringo oli tietysti ihan omaa luokkaansa!

Nyt tässä valitsemassani kappaleessa kuuluu myös ihanasti lempi-instrumenttini foni.
Toivottavasti joku muukin tykkää:)

tiistai 5. lokakuuta 2010

F musiikkia



Tämän kappaleen myötä toivottelen kaikille mukavaa syksyistä viikkoa!
Pidän tästä kovasti myös Ankin esittämänä.

maanantai 4. lokakuuta 2010

F niin kuin fiasko

 Äffän kanssa voi tulla fiasko.Niinhän mullekin kävi.
 Tarina oli jo viittä vaille valmis,kun sitä muutaman kerran luettuani tajusin,että fiasko,mikä fiasko.
 Ja eikun miettimään!
 Olin ajatellut kirjoittaa fuusioista,fiiliksistä ja vähän fiktiivistä tarinaa eräänlaisesta fudismatsistakin,liittyen
 työyhteisöön,mutta sen älysin poistaa.En nimittäin ole selostajana lähimainkaan Formula-Kyllösen luokkaa ja
 fudistietoutenikin perustuu enimmäkseen kentän laidan kannustusporukan huutoharjoituksiin.

Ja nyt , korjattuna versiona tarina muotoutui lopulta tällaiseksi.

Fuusioita on minun työelämäni taipaleella ollut kaksi.
Näin jälkeenpäin ajatellen joka kerta on vienyt huonompaan suuntaan,vaikka ajatus kai fuusioissa on,että asiat sujuisivat jotenkin paremmin ja varsinkin kustannustehokkaammin.
No,kustannustehokkaammin ehkä on sujunutkin,mutta mikä on ollut hinta?

Ennen ensimmäistä fuusiota ei rahan kanssa arjen työssä ollut mitään ongelmia,näin työntekijän näkökulmasta.
Oli paljon hyvää alan koulutusta,johon aina pääsi,jos vain halusi hakeutua,ja työnantajan kustannuksella.Mikä oli ihan oikein,koska suurin hyöty näistä koulutuksista tuli työnantajalle.Oma erityisalani kehittyi kovaa vauhtia 70-luvulla  ja paljon hyvää,arvokasta ja arjen työssä tärkeää tietoa ja taitoa tuli näin jokapäiväiseen käyttöön,ja ennen kaikkea lasten ja perheiden hyödyksi.
Rahaa saatiin käyttää riittävästi myös yhteisön yleiseen viihtyvyyteen,mm.sisustamiseen, erilaisiin leikki-ja harrastusvälineisiin,sekä retkiin.

Kun ensimmäinen fuusio toteutui eivät leikkaukset vielä kovasti arkeen vaikuttaneet.Tosin retket vähenivät,koska niistä maksettavat korvaukset loppuivat,mutta edelleen henkilökunta niitä järjesti,koska palkkaa kuitenkin vielä maksettiin ja ennen kaikkea koska se tuotti lapsille niin paljon iloa ja oli myös tärkeä osa hoitoa.
Näkyvin ja tuntuvin muutos oli,että talon omat palvelut lakkautettiin ja keskitettiin.Enää ei ollutkaan omaa keittiötä,jonne voi keskellä päivää pistäytyä vaikkapa hakemaan tuoretta pullaa,jos oli leivontapäivä.Ja josta sai hakea lisää ruokaa lapsille,jos herkkuruokapäivänä sitä maistui enemmän,kuin oli toimitettu.
Ei ollut omaa ruokasalia,jonne aina ehti syömään ja sai mukavasti katkoa työpäivään ja voi vaihtaa kuulumisia toisten kollegojen kanssa.
Ruokatunti ei riittänyt ruokailuun uudessa paikassa,vaan keskellä kaiken hälinän jokainen nautti pikkueväänsä työtiloissa.Joskus erikseen sovittiin,kuka tai ketkä pääsivät irrottautumaan työstä henkilökuntaruokalaan,vuorotellen.Mutta läheskään joka päivä se ei ollut mahdollista.

Toisen fuusion myötä menivät kiinni sitten miltei kaikki rahahanat.
Koulutuksista voi vain haaveilla tai maksaa itse.Tavallisille työmuurahaisille ne eivät juuri enää olleet mahdollisia.Ja retket loppuivat.Kaikenlaiset,välttämättömätkin hankinnat,olivat kiven takana.Yhteisön viihtyvyyteen ja lasten eritystarpeisiin tarkoitettua rahaa on niin niukasti,ettei sitä juuri kannata mainita.Mutta tehokkuutta sen sijaan vaaditaan.Nyt kaikkea tarkastellaan numeroiden avulla.Ja tulosta pitää syntyä.Ja on vähintäänkin kaksi erilaista näkemystä siitä,mikä on hyvä tulos.Työnantajan ja työntekijöiden.Ja tietysti vielä se vähintäänkin yhtä tärkeä,minun työssäni,lasten ja perheiden kokema tulos.

Mutta tärkein asia ennen fuusioita,kuin myös niiden jälkeen on kuitenkin se, miten työyhteisö toimii yhdessä ja hoitaa sille annetun tehtävänsä.
Ja tässä yhteydessä työyhteisöä voi verrata jopa hyvään fudisjengiin.
Tärkeää on,että joukkueella on hyvä valmentaja ja joukkueenjohtaja.Jotka puhaltavat porukkaan oikeaa henkeä ja osaavat ottaa jokaisen pelaajan erityisosaamisen joukkueen yhteiseen käyttöön.Ja nauttivat pelaajien luottamusta.
Joskus käy niinkin,että valmennusjohto joutuu vaihtoon,mutta sekin lienee parempi vaihtoehto,kuin että koko hyvä joukkue hajoaa ja parhaat pelaajat ostetaan naapurijengiin.Varsinkin,jos pelataan ihan Valioliigassa.
Minulla on onni olla joukkueessa,jossa tämä puoli on hoidettu kuntoon,vaikka sitä ennen monta turhaa keltaista korttia jaettiinkin ja muutama hyvä pelaaja menetettiin toisiin joukkueisiin.
Mutta päivän sana on nyt FairPlay ja fiilikset on hyvät!

Muutaman tunnin päästä polkaisen fillariin vauhtia ja lähden taas treeneihin.Farkut vähän kiristää,joten pitää jättää vissiin Fazerin sininen vähäksi aikaa.