F niin kuin fiasko

 Äffän kanssa voi tulla fiasko.Niinhän mullekin kävi.
 Tarina oli jo viittä vaille valmis,kun sitä muutaman kerran luettuani tajusin,että fiasko,mikä fiasko.
 Ja eikun miettimään!
 Olin ajatellut kirjoittaa fuusioista,fiiliksistä ja vähän fiktiivistä tarinaa eräänlaisesta fudismatsistakin,liittyen
 työyhteisöön,mutta sen älysin poistaa.En nimittäin ole selostajana lähimainkaan Formula-Kyllösen luokkaa ja
 fudistietoutenikin perustuu enimmäkseen kentän laidan kannustusporukan huutoharjoituksiin.

Ja nyt , korjattuna versiona tarina muotoutui lopulta tällaiseksi.

Fuusioita on minun työelämäni taipaleella ollut kaksi.
Näin jälkeenpäin ajatellen joka kerta on vienyt huonompaan suuntaan,vaikka ajatus kai fuusioissa on,että asiat sujuisivat jotenkin paremmin ja varsinkin kustannustehokkaammin.
No,kustannustehokkaammin ehkä on sujunutkin,mutta mikä on ollut hinta?

Ennen ensimmäistä fuusiota ei rahan kanssa arjen työssä ollut mitään ongelmia,näin työntekijän näkökulmasta.
Oli paljon hyvää alan koulutusta,johon aina pääsi,jos vain halusi hakeutua,ja työnantajan kustannuksella.Mikä oli ihan oikein,koska suurin hyöty näistä koulutuksista tuli työnantajalle.Oma erityisalani kehittyi kovaa vauhtia 70-luvulla  ja paljon hyvää,arvokasta ja arjen työssä tärkeää tietoa ja taitoa tuli näin jokapäiväiseen käyttöön,ja ennen kaikkea lasten ja perheiden hyödyksi.
Rahaa saatiin käyttää riittävästi myös yhteisön yleiseen viihtyvyyteen,mm.sisustamiseen, erilaisiin leikki-ja harrastusvälineisiin,sekä retkiin.

Kun ensimmäinen fuusio toteutui eivät leikkaukset vielä kovasti arkeen vaikuttaneet.Tosin retket vähenivät,koska niistä maksettavat korvaukset loppuivat,mutta edelleen henkilökunta niitä järjesti,koska palkkaa kuitenkin vielä maksettiin ja ennen kaikkea koska se tuotti lapsille niin paljon iloa ja oli myös tärkeä osa hoitoa.
Näkyvin ja tuntuvin muutos oli,että talon omat palvelut lakkautettiin ja keskitettiin.Enää ei ollutkaan omaa keittiötä,jonne voi keskellä päivää pistäytyä vaikkapa hakemaan tuoretta pullaa,jos oli leivontapäivä.Ja josta sai hakea lisää ruokaa lapsille,jos herkkuruokapäivänä sitä maistui enemmän,kuin oli toimitettu.
Ei ollut omaa ruokasalia,jonne aina ehti syömään ja sai mukavasti katkoa työpäivään ja voi vaihtaa kuulumisia toisten kollegojen kanssa.
Ruokatunti ei riittänyt ruokailuun uudessa paikassa,vaan keskellä kaiken hälinän jokainen nautti pikkueväänsä työtiloissa.Joskus erikseen sovittiin,kuka tai ketkä pääsivät irrottautumaan työstä henkilökuntaruokalaan,vuorotellen.Mutta läheskään joka päivä se ei ollut mahdollista.

Toisen fuusion myötä menivät kiinni sitten miltei kaikki rahahanat.
Koulutuksista voi vain haaveilla tai maksaa itse.Tavallisille työmuurahaisille ne eivät juuri enää olleet mahdollisia.Ja retket loppuivat.Kaikenlaiset,välttämättömätkin hankinnat,olivat kiven takana.Yhteisön viihtyvyyteen ja lasten eritystarpeisiin tarkoitettua rahaa on niin niukasti,ettei sitä juuri kannata mainita.Mutta tehokkuutta sen sijaan vaaditaan.Nyt kaikkea tarkastellaan numeroiden avulla.Ja tulosta pitää syntyä.Ja on vähintäänkin kaksi erilaista näkemystä siitä,mikä on hyvä tulos.Työnantajan ja työntekijöiden.Ja tietysti vielä se vähintäänkin yhtä tärkeä,minun työssäni,lasten ja perheiden kokema tulos.

Mutta tärkein asia ennen fuusioita,kuin myös niiden jälkeen on kuitenkin se, miten työyhteisö toimii yhdessä ja hoitaa sille annetun tehtävänsä.
Ja tässä yhteydessä työyhteisöä voi verrata jopa hyvään fudisjengiin.
Tärkeää on,että joukkueella on hyvä valmentaja ja joukkueenjohtaja.Jotka puhaltavat porukkaan oikeaa henkeä ja osaavat ottaa jokaisen pelaajan erityisosaamisen joukkueen yhteiseen käyttöön.Ja nauttivat pelaajien luottamusta.
Joskus käy niinkin,että valmennusjohto joutuu vaihtoon,mutta sekin lienee parempi vaihtoehto,kuin että koko hyvä joukkue hajoaa ja parhaat pelaajat ostetaan naapurijengiin.Varsinkin,jos pelataan ihan Valioliigassa.
Minulla on onni olla joukkueessa,jossa tämä puoli on hoidettu kuntoon,vaikka sitä ennen monta turhaa keltaista korttia jaettiinkin ja muutama hyvä pelaaja menetettiin toisiin joukkueisiin.
Mutta päivän sana on nyt FairPlay ja fiilikset on hyvät!

Muutaman tunnin päästä polkaisen fillariin vauhtia ja lähden taas treeneihin.Farkut vähän kiristää,joten pitää jättää vissiin Fazerin sininen vähäksi aikaa.