Tänään olen ollut virallisesti eläkeläinen 22 päivää.
Olen herännyt kuitenkin miltei jokainen aamu samaan aikaan,kuin töissä ollessani.Istunut aamukahvilla parvekkeella,katsellut pihapuita,seurannut oravanpoikien kilpajuoksua puusta toiseen,lintujen ja pihalle silloin,tällöin eksyvien pupujen touhuja.Kuunnellut tuulta ja käynyt hiljaisia keskusteluja.Vaeltanut mielen ja muistojen maisemissa.
Kuinka paljon suunnitelmia minulla olikaan eläkepäiviä varten!Ja kuinka kaikki totaalisesti muuttui.
184 päivää ja ne 69....
"Tuulet tulevat
yltyvät myrskyksi
eivätkä kysy lupaa
eivät tiedustele oikeaa hetkeä.
Ryntäävät keskelle kaikkea
sopimattomaan aikaan
ja ottavat sijan siltä
mikä ennen oli tärkeää"
(Hanna Ekola;Surulla on aikansa)
Viime sunnuntaina vietimme perheen ja isä-Jyrkin kanssa panihidaa Tiinan muistolle..Sytytimme tuohukset molemmille rakkaillemme,äidille ja hänen sydänlapselleen.
Kuinka lähellä ilo ja suru ovatkaan toisiaan...Kun pienen prinssi-Kasperin pehmeä poski painautuu poskeani vasten sekoittuvat ilon ja ikävän kyyneleet.Ja ainoa,minkä tietää olevan pysyvää on rakkaus.
"Jokaisella elämällä
on alku ja loppu.
Se mitä siihen väliin mahtuu
tekee elämästä kokonaisen
- silloinkin
kun alku ja loppu
tuntuvat olevan
liian lähellä toisiaan."
(Hanna Ekola;Surulla on aikansa)
Olen sopinut pitäväni työtovereilleni läksiäiset,joissa syödään ja juodaan viiniäkin.En halunnut lähteä pitkän työuran jälkeen niin,että viimeisimmiksi muistoiksi olisivat jääneet ne kipeät hetket kevään ja kesän ajalta.
Olen pitänyt työstäni ja se,että olen 36 vuotta sitä samassa työpaikassa tehnyt,on pitkälti myös hyvien työtovereideni ansiota.
Niinpä meitä sitten kokoontuu yhteisen pöydän ympärille n.30 henkeä,joista osa on eri toimipisteissä toimivia entisiä,rakkaita kollegoja "ohjelmallisten iltamien"-henkeen muistelemaan ja kertomaan tarinoita toisistamme ja toisillemme.
Tänään saan yökylään ihanaisen prinsessa Auroora,Belle,Tuhkimo jne:n.En tiedä mikä näistä, vai joku muu,hän tänään on.:)Varmaa on,että hän on JO ESKARILAINEN ja se on paljon se..Luultavasti leikimme tänään erästä hänen suosikkiroolileikkiään,jossa minulle lankeaa automaattisesti aina pikkusiskon rooli.Tiedättehän,se joka aina on liian PIENI kaikkeen kivaan,jota isosisko taas voi tehdä:)
Tiina kirjoitti toisessa blogissaan melko tasan vuosi sitten mm.näin:
"Minulle ei ole kauhistus jos lapsestamme tulee homo tai kuuro,minulle on kauhistus jos lapsestamme tulee ylimielinen ja suvaitsematon tai pahempaa,empatiakyvytön."
Bloginsa hän aloitti kirjoittamalla mm.näin:
"Rehellisyys ja suorapuheisuus ovat taitolajeja ja niihin ei kuulu ilkeys eikä pilkka.Eli suoraan sanottuna suorapuheisuutta on turha yrittää pitää minään tekosyynä sille,että internetin suojissa voi anonyymisti purkaa omaa pahaa oloaan alentamalla muita."
Toivotan kaikille sivuillani vieraileville kaunista,lämmintä ja onnellista syksyä!
Ja kaikille teille, tuntemattomillekin,jotka olette myötäeläneet ja ottaneet osaa ikäväni matkalla:Kiitos ja lämmin halaus!Myös Tiinan puolesta.
