Gogito,egro sum

Ajattelen paljon.Viime aikoina olen luultavasti ajatellut liiankin paljon.

Olenko siis olemassa?

Olemassaoleminen ei ole aina niin itsestäänselvää.Fyysisesti toki,mutta entäs psyykkisesti?

Olenko olemassa,jos istun paikallani tai touhuan jotain?Käyn kaupassa,pyykkään ja siivoan,katson teeveetä?

Olenko olemassa,kun ajatuksissani vaeltelen muistojeni polkuja,matkustan mieleni maisemissa ja yritän yhdistää mennyttä ja olevaa niin,että se antaisi jotain järkevää selitystä sille,miksi olen tässä.Olemassa?

Viime viikolla minulle selvisi jotain olemisen olemuksesta.Sen tarkoituksesta.

Kun karvalakin uumenista minua katsoi kaksi kirkasta,nauravaa silmää.Ja hymysuu,joka sanoi:mummo.
Kun puhelimeen ilmestyi tekstiviesti:"OLLAANMENOSATALLINNAAN"naurunaamahymiön kera.Kuusivuotias oli oppinut "kirjoitamaan".

Descartes aikoinaan "löysi" Jumalansa hänkin.Epäilyjen ja kysymysten keskeltä,oman mielensä maailmasta.

Elämän tarkoituksesta en vieläkään tiedä,mutta enää en epäile etteikö sillä jotain tarkoitusta olisi.

Koska rakastan satuja ja tarinoita ja runoja eritoten,lainaan tähän vanhan kotikaupunkini lahjakkaan,ihanan runoilijan Jukka Itkosen sanoja.


Lumisateen pikkuveli Omakuva nro 9


Olla lumisateen pikkuveli
poutapilven serkku
aurinkoinen vitikeli
syksyn kypsä herkku
Olla oven saranana
olla villasukka
lohduttava lämmin sana
pihamaalla kukka
olla suuri meren aava
lammen pikku saari
kuusen harmaa partakarva
kirkas sateenkaari
Olla kuuna kuutamolla
kuuma mehunaukku
olla optimistijolla
kevyt matkalaukku
Olla saunan kiuaskivi
kuhan kylkiruoto
taivaan öinen tähtirivi
olla olomuoto
olla iso ilonaihe
olla tumma tuska
luonnollinen luomisvaihe
viinimarjapuska
olla maassa muurahainen
olla koko kansa
olla mies ja olla nainen
muuttaa muotoansa
olla höyhen aavikolla
olla ihan vähän
Olla nuotti viivastolla
Päättää laulu tähän.