perjantai 31. toukokuuta 2013

Linnunlaulupuun alla

Hiekkatie kiemurtelee ohi siirtolapuutarhan ja viljelyspalstan kartanon viereltä.Nousee pienen mäkinyppylän ja päättyy puomiin.
Siinä vieressä on iso parkkipaikka ja meri.Puomin takaa pääsee autolla vielä pienen matkan yläparkkikselle,jos on vakiasukas.
Me olemme.
Alkukesän ilta on lämmin ja aurinkoinen.
Pieni polku kuljettaa punaisen mökin pihaan,jossa pelargoniat kukkivat punaisina sinisessä piharuukussa ja miniorvokit vanhassa keltaisessa,sinireunaisessa pesuvadissa kannon nokassa.
Koolla on joukko eri-ikäisiä perheenjäseniä.
Pikkuinen prinssi Kasper kiipeää rohkeasti yhden pihakiven päälle,huutaa:"Kato mummo"ja hyppää.Monta kertaa.
Siiri-serkku,eskarilainen,seisoo isommalla kivellä ja ajelee polkupyörällä pitkin polkuja.Pikku-prinssillä on täysi työ pysyä perässä isolla muovikuormurilla ja mummolla vielä kovempi pysyä molempien perässä.
Grillissä tuoksuvat broileri ja maissi.Ilmassa inisevät hyttyset ja huono-onninen ampiainen,jonka Asta pelastaa tikun nokassa portailta pusikkoon,kun mummo olisi ollut valmis terroristitekoon.
Siinä me istumme,puhumme,nauramme.
Kaikista pienin prinsessa,hymynaama,istuu vuoroin äidin,vuoroin Astan sylissä.
Emme puhu siitä.Ikävästä.
Puhumme siitä,miten lapset kehittyvät omaan,erilaiseen tahtiinsa.Miten Tiina osasi kävellä ennen kuin oli vuoden vanha ja puhua pulputti jo reilun vuoden vanhana.Appi-Pekka totesi,että "se puhe ei sitten loppunut ja että mistäköhän lie perinyt...
Nauroimme.Tiedetään,tiedetään....
Uskallamme kuitenkin kuvitella me,minä ja appivanhemmat,pienen punatukkaisen pojan ja hänen äitinsä tänne keskellemme.Puhumme siitä,mutta niin,että muut eivät kuule.
En voi olla näkemättä surua Mikon silmissä,vai kuvittelenko vaan.
Halaan lujaa,pitkään.
Elämä kantaa meitä,kantaa kuitenkin,yhdessä ja erikseen.
Ja kun viimeisinä nauravasilmäisen kanssa jäämme laittamaan paikat "kuntoon"illan jälkeen minä istahdan hetkeksi linnunlaulupuun alle ja kiitän.
Kiitän kaikista rakkaistani ja sinusta,sydämeni lapsi,yksi kolmesta,yhtä rakkaasta.
Kiitos,että olit.



13 kommenttia:

  1. Myrskysisko, lämpöä ja rakkautta kesääsi.

    VastaaPoista
  2. Samaa kuin Anna, minäkin toivottelen. Onneksi nauravasilmäisesi on mukana elämäsi iloissa ja suruissa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos siskot!<3.On ihmeellistä,miten parantava voima auringolla,valolla ja lämmöllä ,sekä luonnolla, onkaan ihmisen mieleen.Ja tietysti kaikilla rakkailla ihmisillä,erityisesti niillä kaikkein pienimmillä.

    VastaaPoista
  4. Niin kauniisti ja herkästi kirjoitat, että kyynelet nousevat lukijan silmiin...suuren surun mukaan tuoma lahjako sinulle - nykyhetken kuvaaminen sielun syvimmillä sanoilla? Haleja!

    VastaaPoista
  5. Oli hyvä lukea tämä tunnelma. Minusta tuntuu että Tiina kulki usein pienen punatukkaisen poikansa kanssa pikku mökkinne pihalla ainakin vielä viime kesänä.. Tajuan hyvin yksin jääneen miehen kipeän surun, kuten Sinäkin ja ehkä se korostuu toisten lapsiperheiden ilon myötä tai ehkä ei, sillä toisaalta on hyvä kuulua johonkin, jossa voi jakaa samanlaisen, mutta silti ihan erilaisen oman surun ja kohtalon. Kaunista kesää Sinulle rakas Myrsky ja lämpimiä terveisiä nauravasilmäiselle. Ehkäpä ehdin sinne tai sitten sinne...

    VastaaPoista
  6. Olen lukenut tämän kauniin kirjoituksesi ainakin kolme kertaa ja silti olen sanaton suurempien voimien edessä. Lämpimin ajatuksin mukana ja kaunista kesää teille kaikille.

    VastaaPoista
  7. Kauniita surullisia sanoja. Kauniita, lohduttavia sanoja en löydä. Teitä rukouksissa muistaen ja illalla tuohuksen sytyttäen <3

    VastaaPoista
  8. Kiitos Milena ja Plättyskäinen!Huomaan,että en vielähään oikein pysty kirjoittamaan mistään ilman,että mukana kulkee prinsessa.Niin eläviä,ja sitä myötä itkettäviä ja naurattavia,ovat muistot.

    VastaaPoista
  9. Kiitos Janica sanoistasi!Rukoukset lämmittävät ja lohduttavat,tuohus vie terveiset tuonilmaisiin.
    Sinulle ja perheellesi kaunista ja onnellista kesää toivottelen <3

    VastaaPoista
  10. Lämpimiä halauksia sinne:)

    VastaaPoista
  11. Hei,

    Poikkean aina silloin tällöin täällä lukemassa tekstejäsi. Oli ilo lukea tämä postaus ja aistia tunnelma mikä teillä paikalla olevilla oli. On myös totta, että miten elähdyttävää kesä, lämpö ja aurinko voivatkaan olla! Olemme taas huomenna tapaamassa Helmimammojen kanssa (kirjoitin tästä ryhmästä sinulle aikaisemmin) ja ihmettelemme yhdessä miten lapset ovat kasvaneet. Aivan silmissä! Joskus taivaalle vilkuilessa välitän aina ajatuksellani terveisiä ja enkeleitä sinne teille kaikille. Lämmintä kesää!

    Mari Helmimammoista :)

    VastaaPoista
  12. Kiitos ja lämmintä kesää myös sinulle Mari ja muillekin Helmimammoille perheineen!
    Kyllä minäkin ihmettelen,ja samalla ihastellen seuraan,näiden kolmen pikkuihmisen kasvamista,jotka minun lähiperheeseeni kuuluvat.
    Kun ikää on 6 ja risat,himpun vaille kolme ja 8kk,niin on koko ajan jokin "vaihe" menossa.
    En voi olla kuvittelematta myöskään pikku-Sampoa rannalla hiekkakakkuja tekemässä ja leikkipuistossa soppaa kauhomassa...Ja Tiinan nauru,sen kuulen ja kaipaan,kaipaan...

    VastaaPoista
  13. Hei Myrskysisko..
    Oli ihana lukea miten kesäsi on mennyt ja elämä jatkanut eteenpäin menoaan...vierellä ..kuitenkin.. poismenneet rakkaat..ajatuksissa, muistoissa ja ihana että nauravasilmäinen on edelleen rinnallasi.
    Kävit blogissani ja arvelit, että oon niin kiireinen etten ole sen vuoksi kirjoitellut... Elämä heittää eteen joskus vaikeita tilanteita, niinkuin tiedät...Kirjoittelen..ehkä...lisää...kun oon siihen valmis.
    Oikein hyvää loppuvuotta Sinulle !

    VastaaPoista