Talo

Ilo asuu taloaan ikävä seuranaan.

Ne tulevat hyvin juttuun toistensa kanssa
sukulaisia kun ovat,sielun siskoja.

Suru asuu pihamökissä.
Istuu siellä hiljakseen verhot ikkunoissa ja ovi kiinni.

Joskus ilo ja ikävä pistäytyvät sen luona ja vievät mustaa kahvia ja pullaa.
Sitten ne saattavat istua hetken yhdessä rantakalliolla ja kuunnella merta.
Ihan hiljaa,puhumatta.
Ikävä keskellä,
kädet ilon ja surun hartioilla.

Joskus käy niin,että vierailun jälkeen suru raottaa pikkuisen verhojaan
ja jättää oven lukitsematta.

Ja on sen kuultu ihan hiljaa kuiskaavankin,että:
"Tulkaa sitten taas".