keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Musta maanantai


Maanantaiaamu oli tihkusateinen kun lähdin kotoa kohti Oikeustaloa.

Yli neljän vuoden takainen,pitkä ja ikäväntäyteinen odotus oli ohi.

Se loppui osaltani lyhyesti ja kyyneliin.kun syytteiden luvun jälkeen tuomari ilmoitti,että minulla ei ollut lupaa seurata oikeudenkäyntiä,jossa oman lapseni kuolemaa käsiteltiin.

Minä,joka olin äiti,olinkin yhtäkkiä juridisesti täysin ulkopuolinen ihminen.

Sekä syyttäjä,että tuomari keskustelivat hetken siitä,miltä osin läsnäolo olisi ollut mahdollista,mutta erään syytetyn asianajaja ilmoitti heti,etteivät he miltään osin omalta osaltaan voi kertoa sitten kaikkea tapaukseen liittyvää.Joten tuomari sitten päätti istunnosta suljetuin ovin.

Päätös perustui lakiin potilasasiakirjoista.

Toin esiin oman kantani siitä,että Tiina ei ole koskaan kieltänyt suostumuslomakkeella tietojen antamista omista potilastiedoistaan minulle.
Ja toisaalta toin esiin myös sen,että käsittelyssä on kyse Julkisen terveydenhuollon toiminnasta,jonka pitäisi myös olla julkista ja avointa.

Käsittelyssä on ensisijaisesti kyse hoitohenkilökunnan toiminnasta,sen arvioinnista tilanteessa,jossa 3 tuntia leikkauksen jälkeen potilas menettää miltei koko verimääränsä,sydän pysähtyy ja seuraa aivovaurio.

Pääosassa eivät siis ole potilastiedot vaan täysin terveen synnyttäjän leikkauksen jälkeisen hoidon kulun ja asianmukaisen seurannan ja hoidon arviointi.

Jossain aiemmassa blogikirjoituksessani olen kertonut,että puhun tästä asiasta kun oikeudenkäynti on ohi,että ne ihmiset,jotka ovat esim.Tiinan blogia seuranneet ja osanottonsa myös minulle ilmaisseet saisivat vastauksia.

Nyt on oikeudenkäynti minun osaltani ohi.

Mutta keskustelun hyvästä hoidosta,vastuuksista ja potilasturvallisuudesta toivon julkisuudessa vasta alkavan.Samoin Julkisin varoin toteutettavan hoidon julkisesta ja avoimesta arvioinnista ja seurannasta.

9 kommenttia:

  1. Uskomatonta vastuun pakoilua hoitohenkilökunnalta! Sen verran suoraselkäisyyttä heiltä kyllä pitäisi löytyä että jo kunnioituksesta edesmennyttä nuorta äitiä ja hänen läheisiään kohtaan heidän tulisi tunnustaa tekonsa, myöntää virheensä ja kärsiä niistä mahdollisesti aiheutuvat seuraamukset.

    Kuten uskomatonta sekin että äitiä ei päästetä oikeudenkäyntiin, jossa käsitellään hänen lapsensa kuolemaan johtaneita hoitovirheitä tai paremminkin hoitamatta jättämistä. Ainoa keino todellakin on tuoda tapahtuneet tosiasiat julkisuuteen mahdollisimman laajalla rintamalla. Voimia Sinulle ja läheisillesi!

    VastaaPoista
  2. Olet mielessäni. Tekivät sitten vielä tuollaisen tempun sinulle!

    Omalta kohdalta voin kertoa kokeeneeni samaa, ei nyt ihan oikeudessa, mutta poikani asioita käsiteltäessä. Syyttää saivat minua ilman läsnäoloani.

    Sinä saat kaikesta lukea asiakirjoita jälkikäteen, niinkö se menee?

    Voimia kaikille!

    VastaaPoista
  3. Näinhän se menee, sillä lääkäri on vaitiolovelvollinen, joten asian käsittely salainen.
    Samoin varmaan asiakirjat.
    Olen pahoillani, mutta en jaksa uskoa että joutuvat tuomiolle.

    Olen aina ollut sitä mieltä, että äitiys on naisen herkin asia.

    VastaaPoista
  4. Kiitos teille ystävät!Tuomio luetaan 17.6 eivätkä syyttäjän vaatimukset ole muuttuneet.Nyt siis tuomari ratkaisee.
    Oma ymmärrykseni ja myötätuntoni ovat tätä nuorta heräämöhoitajaa kohtaan,jonka uskon tehneen sen,minkä hän on osannut ja voinut.Se,että hän ei ole kirjannut konsultaatioitaan pelastaa todennäköisesti lääkärin vastuustaan ja tekee hänestä suurimman syyllisen.Ihmettelen kovasti,että hänen esimiestään ei ole asetettu mihinkään juridiseen vastuuseen.Hän on kuitenkin vastannut siitä,että on itse siirtänyt toisen kokeneen hoitajan muihin tehtäviin ja jättänyt osaltaan näin heräämön kokemattoman hoitajan ja vain yhden kokeneen vastuulle.Myös tämän toisen hoitajan toimintaa ihmettelen.Hänellä on ollut suurempi vastuu ja ohjausvelvollisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihdoin siis käräjäoikeuden päätös tuli, luin IL:sta.
      Toivottavasti saatte nyt rauhan. Kaikkea hyvää sinulle toivon!

      Poista
    2. Kiitos !Päätös todella tuli ja helpottavinta siinä oli,että syytteet todettiin oikeiksi ja rikokset tapahtuneiksi.Seuraamukset olivat tekoihin nähden mielestäni lievät,mutta tärkeintä oli ettei asioita "lakaistu maton alle".Siltä osin jonkinlaisen rauhan mieleeni minäkin sain.

      Poista
  5. Piti oikeastaan soittaa ja kysellä miten jaksat nyt, mutta en sitten voinutkaan, kun ajattelin että niin moni muukin pommittaa. Nämä faktat tiesin jo silloin kun kirjoitin muistokirjoituksen, on ollut vaikea vaieta, mutta jäin odottamaan ja pitkään saikin odottaakin. Lehtijuttu repäisi blogiini viidentonnin kävijämäärän yhtenä päivänä. Hoitovirheet johtavat harvoin näin hirvittävään lopputulokseen, omat pienet kärsityt vahingot hoitovirheiden vuoksi tuntuvat mitättömiltä... tosin eräs tapaus oli vähällä koitua kohtalokkaaksi. Leikkauspotilaana koin postoperaation jälkeisiä kovia kipuja vatsassa, joita vähäteltiin ja pilkattiin vain huonoa kipukynnystä... olin jo tosi huonossa jamassa ennenkuin apu ehti paikalle järkevän hoitajan tullessa työvuoroon. Tiinan kohdalla tätä ei tapahtunut. Soitan sulle huomenna tai siis tänään.

    VastaaPoista
  6. Voi että tulee surullinen mieli tällaisesta.

    Voimia!

    VastaaPoista
  7. Aurinkoa ja lempeyttä kesääsi<3

    VastaaPoista