lauantai 11. joulukuuta 2010

pikku-j eli juhlan odotusta

Melkein viisikymmentä vuotta sitten maas oli hanki ja järvet jäässä,kun pikku-tyttö hiihteli hämärtyvässä illassa kotiinpäin kylän läpi.
Osuuskaupan edessä oli jo kuusi valoineen ja samanlainen Väistön kaupan ja Osuuspankin pihassa.Hevosten aisakellot kilkattelivat,kun isäntämiehet ajelivat reellä syrjemmiltä kyliltä ostoksilleen.
Osuuskaupan Matti oli isokoinen ja kovaääninen mies,joka nauroi ja puhui paljon.Ja teki kauppaa kelloon katsomatta.Kauppaan pääsi asioille melkein mihin aikaan vaan,koska kauppias asui kauppansa kanssa samassa talossa.

Tyttö käänsi sukset kotipihalle ja näki ikkunasta Anna-tädin häärivän keittiössä ja laitettuaan sukset siististi vierekkäin seinustalle ja kopisteltuaan lumet monoista hän posket punaisina astui eteiseen ja tunsi nenässään vastapaistettujen karjalanpiirakoiden kutsuvan tuoksun.
Anna-täti tuli aina hyvissä ajoin ennen joulua tekemään jouluvalmisteluja,vaikka pappilassakin oli paljon puuhaa.
Hän tuli linjurilla kirkonkylältä ja leipoi ja paistoi yötä myöten,että pienillä puoliorvoilla veljenpojan lapsilla olisi joulu.

Pikkusiskon kanssa käytiin päivittäin laskemassa vinttikomeron kätköihin piilotetut joululahjat,josko olisi tullut jotain lisää.Ja samalla ravisteltiin ja yritettiin kurkistella papereiden läpi sisältöä.Pehmeät paketit eivät innostaneet.Molemmat tiesivät kokemuksesta,että joulupukki jostain kumman syystä tuntui ajattelevan kovasti samalla tavoin mummon kanssa,joten laamapaita ja kerrasto löytyisivät varmasti tänäkin jouluna jostain paketista.
Joulupukki tuntui pitävän myös taateleista yhtä paljon kuin Anna-täti,koska niitäkin jonkun paketin sisältä aina löytyi.Yleensä taateleiden kaverina oli myös lämpöiset villasukat.

Tänä iltana syötiin riisipuuroa ja väskynäsoppaa.Ja piirakoita voisulan kanssa.Isä oli käynyt hakemassa postista ison ruskeaan paperiin käärityn paketin.Siskon kanssa olimme haljeta uteliaisuudesta,sillä tiesimme paketin tulleen Joensuun tädiltä ja sisältävän lahjoja.Toinen samanlainen paketti oli tullut jo aiemmin Mikkelin tädiltä.
Mutta vielä olisi kestettävä melkein kaksi viikkoa jouluun!
Onneksi sitä ennen oli koulun joulujuhla.Ja uusi,punainen ohutvakoinen samettimekko valkoisin kauluksin oli jo tuotu Kososen tädiltä,joka sen oli ommellut.

Illalla ei tytölle meinannut tulla uni silmään.Ikkunan takana tuikkivat tähdet.Ja se kirkkain tähti,äiti-tähti.
Uunin luukuista näkyi lepattava tuli,ilmassa oli taikaa.Ja jossain hämärän ikkunaruudun takana helähti tiuku ja vilahti tonttuhattu.Vai oliko se unta?

6 kommenttia:

  1. Puoliorpo...sulta puuttui äiti ja multa isä... Sulla on ollut selkeesti tätiesi myötä hyviä joulukokemuksia.. Meillä oli köyhää..ainoa joulupaketti,ollessamme pieniä, minkä saimme oli Lions-klubin antama paketti, joka oli suurimmaksi osaksi ruokatavaraa, mutta jotain hyvää siellä oli aina mukana...

    VastaaPoista
  2. Onpa romanttinen kertomus! Olosuhteet ovat muuttuneet valtavasti. Elämme aivan toisenlaisessa maailmassa nyt. Lasten odotus on kuitenkin samanlainen, vaikka he osallistuvat itse lahjojen hankintaan eivätkä halua hienoa mekkoa joulujuhlaan.

    VastaaPoista
  3. Kaunis ja koskettava joulutarina.

    Meidän "täysorvot" ovat olleet varsinaisia joululahjoja.

    VastaaPoista
  4. Voi taas myrskysisko, kuinka tuttuja asioita kirjoitatkaan. Kyllä se vain niin oli, että ne paketit olivat lapsena hyvin tärkeitä, ei sitä joulun perussanomaa eikä varsinkaan lipeäkalaa niin kovin odotettu! Ainakaan minä. Vasta vanhempana opin myös lipeäkalasta pitämään.

    Kauniisti kerrottu!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista!Lapsuuden joulumuistot ovat minulle rakkaat ja lämpipöiset.Ehkäpä siitä johtuen joulusta on myös tullut minulle vuoden tärkein juhla.Ne tunnelmat ja tuoksut olivat tärkeimmät ja yhdessäolo.Paketit sisälsivät usein aivan tarvetavaroita,mutta aina löytyi myös odotettu kirja ja paperinukkejakin.Pienessä kyläyhteisössä oli turvallinen ja hyvä elää puoliorponakin ja mulla oli maailman IHANIN ukki!

    VastaaPoista
  6. Sisko kulta kävin vasta nyt täällä(anteeksi) mutta luin ajatuksella tämän jutun, ilman kiirettä ja hösseliä.. ja menin jouluusi mukaan, minusta tuntuu että jouluhössötyksessä olen kommentoinutkin, mutta???

    VastaaPoista