torstai 28. kesäkuuta 2012
M niin kuin matkalla osa 3: Via Dolorosa
Kuljen kadulla hautausmaan muurin reunaa.Aurinko paistaa,on lämmin.
Pidä minua kädestä Tiina,purista lujaa.
Kannattele,kannattele.....nyt minä en jaksaisi.
Minun pieni lintuni,minun sydänlapseni sydänlapsi.
Puuttuiko taivaasta pieniä enkeleitä?
Oliko sinulla niin ikävä pientä rakastasi ja hänellä sinua?
En haluaisi ,mutta ääneti huudan:Jumalani,Jumalani miksi minut hylkäsit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sanattomana, itken kanssasi.
VastaaPoistaPuhalla jo Taivaan Isä, Marjutin tuskaa pienemmälle !
Eikä armoa ole. Ei helpotusta.
VastaaPoistaOn vain mentävä.
Ylitse ja alitse. Lävitse.
Vasta sen jälkeen syttyy valo.
Ja jatkuu. Tai se, mitä elämäksi kutsutaan.
Kaikella ei ole tarkoitusta. On vain merkitys.
Niin Anna rakas, voimia Sinullekin.
PoistaVoi Myrsky.. lisäsin in memorianiin pienen nukkuvan pojan, mutta otin sen sitten pois, koska ajattelin, että se on vain mässäilyä surulla ja pelkäsin että joku muukin ajattelee niin, niinkuin sillä olisi enää elämässä mitään väliä, mitä joku ajattelee.. (Lause on tallessa nimellä prinsessan poika) Yritän kulkea heikosti mukanasi ja rukoilen tuskatonta tuokiota Sinulle, Teille. Surusi on sulkee mieleni ja oma hetkittäinen onni tuntuu hirvittävän väärältä.
VastaaPoistaTiina kyllä kuulee ja auttaa Sinua, hän on vielä niin lähellä..
Voimia, virtuaalihaleja!
VastaaPoistaolet ajatuksissa rakas ystävä.
VastaaPoistaJoskus, joskus ... veitsen terä läpäisee sydämesi. Kiljut tuskasta, muttet voi estää totuutta elämästä omaa julmaa elämäänsä.
VastaaPoistaKyynelet nousevat myös meidän silmiimme. Kohtalosi on järkyttävä. Pidä käsistämme kiinni! Lupaamme, ettet kaadu. Olemme täällä Sinua varten. Haleja!
Kiitos teille kaikille!
VastaaPoistaElämä jatkuu,niin kuin sen kuuluukin,määräänsä saakka..meillä,jotka jäimme kaipaamaan.
Raskasta on myös odottaa tutkinnan tuloksia,mutta ehkä ne aikanaan edesauttavat,että vastaavanlaisia laiminlyöntejä ei tapahdu ja Tiinan tavoin muutkin äidit voivat luottaa hyvään hoitoon.Siihen,johon hänelläkin olisi ollut oikeus.
Halauksia rakas myrksy, on kummallista miksi elämässä pitää yht'äkkiä auringon himmetä ja kaiken muuttua? Merkitystä ei ymmärrä ikinä, mutta niin minäkin toivon että se joku asia paranee tämän myötä, vaikka hinta on kyllä liian kova. Voimia Sinulle, Teille.
VastaaPoistaMenehtyikö prinsessan poikakin? :'(
VastaaPoistaOsanottoni syvään suruunne... <3 Sanat ei riitä. Voimia.
Syysmyrsky,ystäväin...voimahaleja Sinulle. Olen ollut kauan poissa täältä, siitä huolimatta olet ajatuksissani.
VastaaPoistaSanat eivät riitä, eikä ymmärrys riitä, kyyneleet valuen luin tekstisi. Joskus elämä on epäreilua, kohdallesi sattunut jo enemmän kuin yksi ihminen jaksaisi. En muuta osaa enkä voi sanoa kuin toivon jaksamista ja paljon voimia elämäänne. Toivottavasti tuska helpottaa ajan myötä ja aurinko taas paistaa.
VastaaPoistaOli kiire äidin luo,ei tarvinut täällä ihmisiä ilostuttaa.Kun oman elämänsä antajan luona paras.
VastaaPoistaVoimia ja valoa elämäänne.
Heidän aikansa tuli olla jälleen yhdessä <3
Elämä ei ole "reilua" tai "epäreilua", se on vain elämää.
VastaaPoistaIhmetyttää myös nämä ihmiset, jotka väittävät uskovansa Jumalaan mutta samaan aikaan kyselevät miksi, miksi, miksi. Vastaus on päivänselvä: Jumala määräsi niin. Tai sitten Jumalaa ei ole olemassakaan, ja kaikki ihmiset kuolee sattumalta juuri siitä syystä ja juuri sillä hetkellä kun sattuvat kuolemaan.
Jumala ei koskaan luvannut, että elämä olisi helppoa. Hän lupasi vain, että kuoleman jälkeen asiat helpottaa. Jumalan "armo" ei ole sitä, että maan päällä olisi aina kivaa tai että kaikki menisi juuri niin kuin itse haluaa.
"Oli kiire äidin luo,ei tarvinut täällä ihmisiä ilostuttaa.Kun oman elämänsä antajan luona paras."
VastaaPoistaVoi ei. Lapsella on myös isä, hän on varmaan eri mieltä siitä, että "elämän antajan luona paras".
Totta tuokin, että miksi-kysymykset ovat täysin turhia. Vastaus on usein :siksi.