keskiviikko 22. elokuuta 2012

22 päivää ja ne muut 184 ja 69

Tänään olen ollut virallisesti eläkeläinen 22 päivää.
Olen herännyt kuitenkin miltei jokainen aamu samaan aikaan,kuin töissä ollessani.Istunut aamukahvilla parvekkeella,katsellut pihapuita,seurannut oravanpoikien kilpajuoksua puusta toiseen,lintujen ja pihalle silloin,tällöin eksyvien pupujen touhuja.Kuunnellut tuulta ja käynyt hiljaisia keskusteluja.Vaeltanut mielen ja muistojen maisemissa.
Kuinka paljon suunnitelmia minulla olikaan eläkepäiviä varten!Ja kuinka kaikki totaalisesti muuttui.

184 päivää ja ne 69....

"Tuulet tulevat
yltyvät myrskyksi
eivätkä kysy lupaa
eivät tiedustele oikeaa hetkeä.
Ryntäävät keskelle kaikkea
sopimattomaan aikaan
ja ottavat sijan siltä
mikä ennen oli tärkeää"
(Hanna Ekola;Surulla on aikansa)

Viime sunnuntaina vietimme perheen ja isä-Jyrkin kanssa panihidaa Tiinan muistolle..Sytytimme tuohukset molemmille rakkaillemme,äidille ja hänen sydänlapselleen.
Kuinka lähellä ilo ja suru ovatkaan toisiaan...Kun pienen prinssi-Kasperin pehmeä poski painautuu poskeani vasten sekoittuvat ilon ja ikävän kyyneleet.Ja ainoa,minkä tietää olevan pysyvää on rakkaus.

"Jokaisella elämällä
on alku ja loppu.
Se mitä siihen väliin mahtuu
tekee elämästä kokonaisen
- silloinkin
kun alku ja loppu
tuntuvat olevan
liian lähellä toisiaan."
(Hanna Ekola;Surulla on aikansa)

Olen sopinut pitäväni työtovereilleni läksiäiset,joissa syödään ja juodaan viiniäkin.En halunnut lähteä pitkän työuran jälkeen niin,että viimeisimmiksi muistoiksi olisivat jääneet ne kipeät hetket kevään ja kesän ajalta.
Olen pitänyt työstäni ja se,että olen 36 vuotta sitä samassa työpaikassa tehnyt,on pitkälti myös hyvien työtovereideni ansiota.
Niinpä meitä sitten kokoontuu yhteisen pöydän ympärille n.30 henkeä,joista osa on eri toimipisteissä toimivia entisiä,rakkaita kollegoja "ohjelmallisten iltamien"-henkeen muistelemaan ja kertomaan tarinoita toisistamme ja toisillemme.

Tänään saan yökylään ihanaisen prinsessa Auroora,Belle,Tuhkimo jne:n.En tiedä mikä näistä, vai joku muu,hän tänään on.:)Varmaa on,että hän on JO ESKARILAINEN ja se on paljon se..Luultavasti leikimme tänään erästä hänen suosikkiroolileikkiään,jossa minulle lankeaa automaattisesti aina pikkusiskon rooli.Tiedättehän,se joka aina on liian PIENI kaikkeen kivaan,jota isosisko taas voi tehdä:)

Tiina kirjoitti toisessa blogissaan melko tasan vuosi sitten mm.näin:
"Minulle ei ole kauhistus jos lapsestamme tulee homo tai kuuro,minulle on kauhistus jos lapsestamme tulee ylimielinen ja suvaitsematon tai pahempaa,empatiakyvytön."
Bloginsa hän aloitti kirjoittamalla mm.näin:
"Rehellisyys ja suorapuheisuus ovat taitolajeja ja niihin ei kuulu ilkeys eikä pilkka.Eli suoraan sanottuna suorapuheisuutta on turha yrittää pitää minään tekosyynä sille,että internetin suojissa voi anonyymisti purkaa omaa pahaa oloaan alentamalla muita."

Toivotan kaikille sivuillani vieraileville kaunista,lämmintä ja onnellista syksyä!
Ja kaikille teille, tuntemattomillekin,jotka olette myötäeläneet ja ottaneet osaa ikäväni matkalla:Kiitos ja lämmin halaus!Myös Tiinan puolesta.






21 kommenttia:

  1. Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Mukavaa alkavaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinusta oli kiva kuulla.Ehkäpä näemmekin joskus syksynkorvalla,toivon niin.

      Poista
  2. Suoraanpuhuen, älä itketä minua!
    Silmäni eivät kestä kyyneleitä, nenäliinani loppuvat näin kesken. En pidä tuosta möykkytunteesta, joka rintaani tulee. Se kerää kaikki omatkin tuskani ja kipusyyni. Huokaukseni syvenee tuskanääreen.
    Minä, minä ja minä!
    Sinua ajattelen niin usein. Sinun tuskasi määrää. Tunnen kuitenkin myös sen voiman, joka sinussa on. Sen huomaa tästäkin tekstistäsi.
    Voios päiväpäivältä paremmin, tuulta haistellen, elämää maistellen.
    Sinä jaksat ja voit, kaikki kulkee mukanasi muistojen lokerossa, jonka luukkuja on kevyempi availla. Päivä päivältä.
    Elämä on. Miten sen vain jaksaa, päivästä päivään??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sisko,siskoni...En minä sinua itketä,ainakaan tarkoituksella.
      Yhdessä lempikirjoistani,Astrid Lindgrenin Saariston lapset,lohduttaa Pampula Pelleä sanomalla,että "ei elämä ole surun saari".Ja minun Tiinani,minun sydämeni lapsi,katsoo minua pää kallellaan,nauraa ja halaa lujaa.Ja saoo:Äiti,ei elämä ole surun saari.Ja minä tiedän sen,mutta ikävääni ei mikään ota pois.

      Poista
    2. Sinä taisit ymmärtää minut? Kiitos.
      Saari-ajatus on hieno.

      Poista
  3. Myrskysisko! Tervetuloa uuteen elämänvaiheeseen, vaikka se ei olekaan sellainen kuin odotit. Se on toisenlainen.

    Vieläkään en löydä oikeita ja riitäviä sanoja tähän, ja voihan olla, että niitä ei ole olemassakaan. Mutta ajattelen Sinua ja läheisiäsi usein.

    Halit.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ajattelen sinua Anna usein.Soittaa olen meinannut monta kertaa..Jonakin päivänä istumme,nauramme,itkemme,otamme maljan elämälle.Sille,joka sittenkin on antanut niin paljon.Halit sinulle myös.

      Poista
  4. Hyvvää syksyä, tyyntäkin välillä, ei aina myrskyä.

    Nyt on meillä, eläkeläisillä jo kiirus pakkailemaan monenlaiset asusteet, mökki-, edustus- ja kylävaatteet ym. ollaan lähdössä 4 viikon reissulle, käydään Hesassakin, en tiijä vielä minä päivänä.
    Niin että tervetulloo vaan tähän energisseen aikaan, kiirehän se tullee, senhän tiijätkin.

    Hienosti oot käsitellyt elämäsi vaikeimpia asioita, nostan tuota olematonta hattua ja toivon hyviä vointeja Teille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa tänne etelään ja otahan yhteyttä sitten,vaikka yhteisen Tiina-tuttumme kautta.Kovasti haluaisin nähdä sinua ja kuulla vaikka karaokessa,teitä molempia?!-ehkä?Näin eläkeläisenä ei ole niin kiire illalla nukkumaan,kun ei ole pakko lähteä mihinkään,jos ei taho.

      Poista
    2. Siis tarkoitin tietysti,ettei AAMULLA ole pakko lähtee,jos ei taho:)

      Poista
    3. Nyt olen Hesassa ja soitin Tiinalle, kun mulla ei ole sun puhelinnumeroa. Luultavasti illalla hän hakee minut johonkin karaokepaikkaan, jossa mekin voitais tavata.
      Mun aveccini joutui lähtemääm tyttärensä tueksi Singaporeen, joten olenkin nyt täällä yksin. Kirjoitin tuonne Samakasan puolelle siitä.
      Terveisin Plättyskä.

      Poista
    4. Siis soitin tälle meidän yhteiselle tuuttava-Tiinalle.

      Poista
  5. Lämmintä syksyä sinullekin! Ja olkoot surulliset muistosi myös ystäväsi, kun kaipaat rakkaitasi! Auroora-Belle antaa sinulle ison halin, kun kaipuusi menneisyyden päiviin kasvaa liian suureksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milena!Olkoon syksysi lämmin ja hyvä,kaikin tavoin<3

      Poista
  6. Sinun Tiinasi oli todella kauniilla sydämellä varustettu nainen,joka Tiesi elämän salan.Onnea,että hän on ollut elämässäsi,ja on edelleen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä onnesta osaan olla kiitollinen,kaiken tämän ikävän keskellä.Olet ilmeisesti yksi Tiinan blogin/blogien lukijoista.Hän kirjoitti ilolla ja iloitsi myös kaikista lukijoistaan.Kiitos sinulle!

      Poista
  7. Kiva kuulla sinusta, olet usein mielessäni. Sinä se olet nyt sit virallisesti eläkkeellä; Onneks olkoon. Mä olen vielä kesälomalla, vaikka kahvitukset ja juhlatkin on jo pidetty, niin 1.12 on vasta virallinen eka e-päivä. Me olemme molemmat palvelleet kauan samaa työnantajaa...sinä vuoden enemmän. Olisi mukava nähdä. Halauksia Sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs me eläkeläiset..;) Meillähän on vaan aikaa,joten sen kun sovitaan tapaaminen.

      Poista
  8. Hei,

    Olemme joukko eri ikäisiä naisia Facebookin Helmimammat ryhmästä. Kirjauduimme ryhmäksi syksyllä 2011, kun odotimme kaikki vauvojemme syntyväksi helmikuussa 2012. Olemme jatkaneet kirjoittelua aktiivisesti tähän päivään asti ja heinäkuussa myös tapasimme osan porukan kanssa Tampereella. Lasketun ajan lähestyessä päivitimme aktiivisesti "joko nyt" - kuulumisia ja monelta tuli vielä viesti, että "nyt lähdettiin!". Toiset toivottivat onnea ja tsemppasivat! Synnytyksen jälkeen palasimme kirjoittamaan ja kertomaan miten kaikki oli mennyt. Tiina kuului myös aktiivisesti ryhmäämme. Moni varmasti kummasteli missä Tiina oli, kun "nyt lähdettiin!" terveisien jälkeen ei Tiinasta kuulunut. Keväällä suruksemme kuulimme uutisen, joka pysäytti meidät kaikki. Tiina kirjoitti ryhmän "seinälle" usein hauskalla ja värikkäällä tavalla. Toisten kommentit auttoivat kovasti raskauden lopussa ja yhteinen huumori oli todella tärkeää. Jaoimme paljon asioita ja vaikka emme live-maailmassa toisiamme juuri tunnekaan on porukastamme muodostunut toisillemme tärkeä vertaistukiyhteisö.

    Tässä vaiheessa itselleni kirjoittaessa nousee kyyneleet silmiin. Kuulimme uutisen, että Tiinan pieni poika on nukkunut pois, äidin luo. Näin saman ikäisten lasten äiteinä tähän suruun ei ole sanoja. On vain hiljaisuus ja rakkaus. Haluamme ottaa osaa suruunne ja toivomme teille kaikille omaisille voimia. Vaikka emme tunne, voimme vain kuvitella ne kaikki kauniit muistot mitä teillä on.

    Syystuulten jo puhaltessa,
    Helmimammat (55 äitiä lapsineen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Mari näistä sanoistasi.Tiina kertoi minulle ryhmästänne ja malttamattomana totesi väliin,että "nyt taas tuli uusia uutisia vauvoista,koska tää meidän ruttupylly oikeen syntyy,mä en jaksa oottaa.."Viikonloppuna kävin sytyttämässä kynttilät haudalle ja ajattelen Johanna Kurkelan Prinsessalle-laulun sanoin:"..ja lohtu on mulle,on siellä kaikki sulle".Pieni Sampo on nyt äidin sylissä.Elämä kantaa meitä läheisiä ja kaikki ne muistot.Rakkaus ei koskaan katoa.Lämpimät terveiseni kauttasi kaikille Helmimammoille ja heidän perheilleen.

      Poista
  9. "Sadonkorjuun aika
    ja maa kasvattaa kiviä
    kiviröykkiö minussa alkaa sortua

    Kivet,
    isot pienet kerään
    kenen kannettavaksi ne kasaan."

    Tämä on yksi runo kokoelmasta Elinan surma, joka on itkettänyt ja puhutellut minua kauan sitten, en edes tiedä sopiiko se tähän, mutta luotan siihen että Sinä tiedät ja ymmärrät kuten aina.. kuten ymmärrät senkin etten ole kommentoinut aiemmin.

    Kai Nieminen ei ollut hyllyssäni, vaikka niin luulin, sitä olisin siteerannut ennemmin, koska tiedän että tykkäät siitä.

    Helmimammojen ajatukset ja kaunis ele auttakoon Sinua taas huomiseen rakas myrsky toivottelee höppänä, joka ei ymmärrä tolokun ihmisen puhetta:)





    VastaaPoista