lauantai 27. lokakuuta 2012
Sanoja vailla osoitetta
"Miksi pitikin tulla
surua surun päälle.
Luuliko joku
että tähän maljaan
mahtuisi vielä"
Hanna Ekola - Surulla on aikansa
Loppusyksyn aurinko paistaa niin,että häikäisee silmät,kun ulos astuu.
Minä astun viime päivinä harvoin,ja varovasti.
Ikävä ajaa kulkemaan muurin laitaa,portista sisään,kirkkopihalle,puiden varjoon.
Niin paljon sanoja...mitä sanoisin...yhtäkään en saa ulos.
Ja sinä kuulet,kuitenkin kuulet.
Ajattelen isääsi,joka viimeisenä lahjanaan sinulle joutui elämänsä raskaimman tehtävän eteen.
Omin käsin veistetty risti..oman lapsen ja lapsenlapsen haudalle.Rakkaudella tehty,kyynelillä kestosuojattu.Melkein valmis.Kaunis,sinun näköisesi.
Ajattelen veljiäsi.
Häntä,joka jaksaa,jaksaa,vaikka ei jaksa.
Ja häntä,joka ei jaksa.
Häntä,jonka suru vie vieraisiin maailmoihin..sinne,missä aika ja paikka katoaa ja on vain olemisen sietämätön keveys.
Ja ajattelen sinun rakkaintasi.
Häntä,joka yrittää etsiä elämäänsä tarkoitusta.Ja samalla pitää kiihkein käsin kiinni siitä,mitä on ollut.Mitä ei enää ole.
Tunnen itseni pieneksi,heikoksi.
Ja vaikka suljen silmäni ja odotan,sinun äänesi tuntuu vain kuiskaukselta.
Ja minun sylini,ennen niin suuri ja avoin,palelee yksinäisyyttään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tulkoon voima luoksesi. Monin kohdin kirjoituksesi on kulkenut vierelläni. Aika aikaa on ollut surua, ja muistan aina sen hetken kun huusin taivaalle, miksi annat suuremman taakan kuin jaksan kantaa. Taivaalta tuli myös vastaus heti. Uusi voiman kosketus joka kulki askelten mukana. Menneetkin surut nousevat joskus pintaan, kun on se aika vuodesta tai jokin muu muistutus. On hyvä tuntea itsensä, kun on pieni ja heikko on suuri vahvistava aivan lähellä. Voimia sinulle jokaiseen päivään
VastaaPoistaVoi myrsky, jos voisin ottaisin Sinulta itselleni, mutta en vain voi. Ja Sinä jos kuka, tiedät miten meillä jokaisella on omat taakkamme, voin kulkea vierelläsi, heikosti kuten heikko voi. Sanani loppuvat nyt tähän, mutta tiedät, että ajattelen Sinua nyt, yön mustina hetkinä.
VastaaPoistaLämmin halaus, voimia Sinulle!
VastaaPoistaMyrskysisko! Olet tärkeä.
VastaaPoistaNiin tärkeä ihminen, niin rakas ja hänen pieni vauvansa jättivät maailman ja myös jälkensä niin monen lämpimän ihmisen sydämeen. Tunnette hänen läsnäolonsa, vaikkei hän ole luonanne, koska ette voi luopua muistoistanne ja antaa hänen mennä. Hän oli liian arvokas teille. Antakaa anteeksi itsellenne, ette voineet mitään, ettekä voikaan jäädä elämään hänen varjossaan.
VastaaPoistaTeille kaikille,ystäväni,Anna-Mari Kaskisen sanoin:
VastaaPoista"Yksin en voi kivun matkaan lähteä.
Ohjaat katseen maasta kohti tähteä.
Yksin en voi surun työhön ruhtyä.
Kuljet vierelläni.Kannat lyhtyä.
Yksin en voi nousta pelon laivasta.
Olet,ystäväni,pala taivasta."
Kiitos,että olette!
Kaikkein surullisimmat sanat löydän sinun blogistasi, Syysmyrsky, ja kaikkein herkimmät ja kauniimmat. Kiitos sinullekin jakamisesta!
PoistaMilena, on niin helppo yhtyä sanoihisi:) Halauksia Myrsky, ehkä näemme ennen Joulua?
Poista