tiistai 20. marraskuuta 2012

Kaksi väriä:punainen ja musta



Sunnuntaina vietettiin pikku-prinsessan 6-vuotissynttäreitä.
Aamulla,kun olin laittanut ison kasan lihapullia uuniin,soitin prinsessalle,joka ilmoitti ,että "eilen illalla kyllä vähän jännitti".Nyt oli jo kuulemma ihan tavallinen olo.
Itse juhlat olivat sitten taas "valtakunnan"tapahtuma.Olimme suvun kanssa jo aiemmin todenneet,että nämä juhlat vastasivat meille niitä isoja linnan juhlia,joita vietetään vasta 6.12.
Juhlakalu oli tapansa mukaan pukeutunut tyylikkäästi,kuten myös muu hovi.
Pieni prissi-Kasper katseli suu auki ja silmät soikeina herkkupöytää ja taputti innokkaasti onnittelulaulun ja kynttilöiden puhaltamisen jälkeen.Muuten häntä kiinnostikin eniten Raimo-kani ja ilmapallojen potkiminen isin kanssa maaliin,jonka virkaa toimitti yksi kolmesta kattauspöydästä sopivan pitkähelmaisella liinalla peitettynä.
Tunnelma oli lämmin ja iloinen.Lapset leikkivät uusilla ja vanhoilla leluilla,joita prinsessalla kyllä riittää!Ja tietysti söivät pikkumasunsa kipeiksi (?)runsaasta herkkupöydästä.Puhetta riitti aikuisilla,kuulumisten vaihtoa.Naurettiin,että joukko vaan kasvaa vuosi vuodelta,ensi vuonna on mukana uusi vauva,joka ei sitten ole ihan vauva enää.
Kotiin tulin vanhimman poikani kyydillä ja sain lentosuukon pikku-prinssiltä,kuten hänellä on tapana erotessamme.
Oli onnellinen olo ,punaisen,ilon värisen.

Mutta se toinen väri....

Maanantaina,iltapäivällä soi puhelin.
Vaikka tiesin,vaikka koko ajan tiesin,niin sen tiedon kuuleminen viralliselta taholta
maalasi minun päiväni värin uudelleen.
Ja minun ikävälläni ja tuskallani ei ole määrää,ei nimeä.
Mikään ei tuo minun prinsessaani takaisin.
Ei se,että ihmisiä joutuu vastuuseen ja että virheet on todettu.
Se,mikä on jätetty tekemättä,on jätetty tekemättä.Sitä ei mikään voi enää muuttaa.

14 kommenttia:

  1. Olen onnellinen, että Sinulla on pikku-Kasper ja ihana pikkuprinsessa Siiri ja vielä se tulevakin, josta jaksat iloita:)

    Sinulla on suuri ja lämmin sydän, joka jaksaa ajatella laajasti ja välittävästi kaikesta. Jopa kipeän surusi keskellä jaksat miettiä heitäkin, jotka ovat joutumassa vastuuseen... Mustassa yössäsi voin kulkea vain hetken ja heikosti vierelläsi rakas sisko, näetkö sen mitättömän tuikun, joka vähän väliä sammuu? Luulen kuitenkin ettei se ihan ainoa? Voimia siihen mitä Sinun pitää nyt jaksaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta,että ajatukseni ovat ristiriitaiset.Ymmärrän,että tämä tilanne ja edessäoleva on raskasta kaikille asianosaisille ja tekemättä jättämisiään ei kukaan voi muuksi muuttaa,vaikka varmasti haluaisi.Mutta kun kysymyksessä ei ole mikään vahinko vaan monta vakavaa laiminlyöntiä ja selkeää ammatin vaativaa osaamisen puutetta,jonka seurauksena nuori ihminen menettää henkensä,en vaan pysty sitä hyväksymään.Ja kysehän on myös siitä,että tällaista EI SAA tapahtua kenellekään.

      Poista
  2. Niinhän se mnenee, ilo ja suru käsikädessä. Lämmin halaus!

    VastaaPoista
  3. Ilo se kulkee surun kanssa niin tiiviisti käsikkäin. Enenevästi iloja sulle toivon!

    VastaaPoista
  4. Syyllisiä on liikaa tässä maailmassa, ilontuojia liian vähän. Tapahtunutta ei voi muuttaa, vaikka joka ikinen haluaisi toisen lopputuloksen. Haleja!

    VastaaPoista
  5. Elämä on kuin riepumatto, monia värejä, iloisia ja surullisia muistoja "Jos nuo tummat raidat ottaisimme pois, ei noin kirkkaita nuo vaaleatkaan ois".
    Paljon tapahtuu korvaamattomia virheitä, joita ei millään haluaisi hyväksyä. Jos ovat jo tapahtuneet, niin on vain jotenkin ne lokeroitava muistoihin ja jatkettava taivaltamista.
    Lämmin halaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taivaltamista jatkan ja muistot säilyvät.Ristiriitaista on,että toisaalta ymmärrän mitä kipua ja syyllisyyttä hoitovastuussa olleet ihmiset tuntevat,mutta minä menetin lapseni,Mikko vaimon ja pojat siskon.Ja se olisi ollut estettävissä.Jos kaikki hoitotyöstä vastuussa olevat olisivat olleet ammatillisesti tehtäviensä tasalla

      Poista
  6. Onko liian henkilökohtaista jos kysyn, mikä oli se ratkaisevin virhe, mitä merkittävää hoitohenkilökunta jätti tekemättä? Prinsessan kohtalo kosketti minua erittäin syvältä ja vieläkin tapahtunutta ajatellessani henki meinaa salpaantua..
    Käsitin, että prinsessan poikakin on kuollut? :( oliko hänellä jokin synnynnäinen sairaus? Aivan kamalaa, että tälläistä tapahtuu -nuori nainen kuolee muiden virheistä ja sitten tämä toivottu pieni ihmekin menehtyy :(
    Miten hoitohenkilökunta vastaa virheistään? Kiitos jos jaksat vastata kysymyksiin :)

    Ison isot osanotot kaikille teille! Elän mukana surussanne. 

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poistin kuitenkin aiemman vastaukseni.Ehkäpä ehdit sen jo lukeakin.
      Tulin siihen tulokseen,asiaa rauhassa ajateltuani,että se,mitä olen tässä blogitekstissäni kirjoittanut on kuitenkin riittävä tieto kaikille,joita Tiinan kohtalo on koskettanut.
      Lämmin kiitos osanotostasi.

      Poista
    2. Ymmärrän. Onko mahdollista lukea Tiinan blogia vielä jostakin? Olisi mukava lukea hänen tarinansa vielä kerran.

      Poista
    3. Tiinan blogeja ei ole enää mahdollista lukea mitään kautta,koska sivut suljettiin Tiinan lähdön jälkeen.Meillä läheisillä blogit ovat tallennettuina kirjojen muodossa.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista