Kaksi väriä:punainen ja musta

Sunnuntaina vietettiin pikku-prinsessan 6-vuotissynttäreitä.
Aamulla,kun olin laittanut ison kasan lihapullia uuniin,soitin prinsessalle,joka ilmoitti ,että "eilen illalla kyllä vähän jännitti".Nyt oli jo kuulemma ihan tavallinen olo.
Itse juhlat olivat sitten taas "valtakunnan"tapahtuma.Olimme suvun kanssa jo aiemmin todenneet,että nämä juhlat vastasivat meille niitä isoja linnan juhlia,joita vietetään vasta 6.12.
Juhlakalu oli tapansa mukaan pukeutunut tyylikkäästi,kuten myös muu hovi.
Pieni prissi-Kasper katseli suu auki ja silmät soikeina herkkupöytää ja taputti innokkaasti onnittelulaulun ja kynttilöiden puhaltamisen jälkeen.Muuten häntä kiinnostikin eniten Raimo-kani ja ilmapallojen potkiminen isin kanssa maaliin,jonka virkaa toimitti yksi kolmesta kattauspöydästä sopivan pitkähelmaisella liinalla peitettynä.
Tunnelma oli lämmin ja iloinen.Lapset leikkivät uusilla ja vanhoilla leluilla,joita prinsessalla kyllä riittää!Ja tietysti söivät pikkumasunsa kipeiksi (?)runsaasta herkkupöydästä.Puhetta riitti aikuisilla,kuulumisten vaihtoa.Naurettiin,että joukko vaan kasvaa vuosi vuodelta,ensi vuonna on mukana uusi vauva,joka ei sitten ole ihan vauva enää.
Kotiin tulin vanhimman poikani kyydillä ja sain lentosuukon pikku-prinssiltä,kuten hänellä on tapana erotessamme.
Oli onnellinen olo ,punaisen,ilon värisen.

Mutta se toinen väri....

Maanantaina,iltapäivällä soi puhelin.
Vaikka tiesin,vaikka koko ajan tiesin,niin sen tiedon kuuleminen viralliselta taholta
maalasi minun päiväni värin uudelleen.
Ja minun ikävälläni ja tuskallani ei ole määrää,ei nimeä.
Mikään ei tuo minun prinsessaani takaisin.
Ei se,että ihmisiä joutuu vastuuseen ja että virheet on todettu.
Se,mikä on jätetty tekemättä,on jätetty tekemättä.Sitä ei mikään voi enää muuttaa.