Musta maanantai

Maanantaiaamu oli tihkusateinen kun lähdin kotoa kohti Oikeustaloa.

Yli neljän vuoden takainen,pitkä ja ikäväntäyteinen odotus oli ohi.

Se loppui osaltani lyhyesti ja kyyneliin.kun syytteiden luvun jälkeen tuomari ilmoitti,että minulla ei ollut lupaa seurata oikeudenkäyntiä,jossa oman lapseni kuolemaa käsiteltiin.

Minä,joka olin äiti,olinkin yhtäkkiä juridisesti täysin ulkopuolinen ihminen.

Sekä syyttäjä,että tuomari keskustelivat hetken siitä,miltä osin läsnäolo olisi ollut mahdollista,mutta erään syytetyn asianajaja ilmoitti heti,etteivät he miltään osin omalta osaltaan voi kertoa sitten kaikkea tapaukseen liittyvää.Joten tuomari sitten päätti istunnosta suljetuin ovin.

Päätös perustui lakiin potilasasiakirjoista.

Toin esiin oman kantani siitä,että Tiina ei ole koskaan kieltänyt suostumuslomakkeella tietojen antamista omista potilastiedoistaan minulle.
Ja toisaalta toin esiin myös sen,että käsittelyssä on kyse Julkisen terveydenhuollon toiminnasta,jonka pitäisi myös olla julkista ja avointa.

Käsittelyssä on ensisijaisesti kyse hoitohenkilökunnan toiminnasta,sen arvioinnista tilanteessa,jossa 3 tuntia leikkauksen jälkeen potilas menettää miltei koko verimääränsä,sydän pysähtyy ja seuraa aivovaurio.

Pääosassa eivät siis ole potilastiedot vaan täysin terveen synnyttäjän leikkauksen jälkeisen hoidon kulun ja asianmukaisen seurannan ja hoidon arviointi.

Jossain aiemmassa blogikirjoituksessani olen kertonut,että puhun tästä asiasta kun oikeudenkäynti on ohi,että ne ihmiset,jotka ovat esim.Tiinan blogia seuranneet ja osanottonsa myös minulle ilmaisseet saisivat vastauksia.

Nyt on oikeudenkäynti minun osaltani ohi.

Mutta keskustelun hyvästä hoidosta,vastuuksista ja potilasturvallisuudesta toivon julkisuudessa vasta alkavan.Samoin Julkisin varoin toteutettavan hoidon julkisesta ja avoimesta arvioinnista ja seurannasta.