"Ihminen ei valitse tarinaansa
se annetaan hänelle"
Näin toteaa kirjailija Le Glezio.Ja kuinka oikeassa hän onkaan!
Joskus käy niin,että kuunnellessaan liikaa toisten tarinoita,ihminen kadottaa oman tarinansa.
Polut risteilevät menneen,olevan ja tulevan maailmoissa ja kulkija eksyy,ei tiedä enää suuntaansa.
Kunnes tulee aamu,erilainen kuin muut aamut ja kuitenkin niin tuttu.
Pihapuussa laulaa peipponen,mustarastaat juoksevat kilpaa ruohikossa ja tuuli tuo tullessaan meren tuoksun ja aaltojen kohinan....
"Levollisena läsnä
tässä hetkessä
kaipaamatta koko ajan
muita muuta muualle
Ensin on elettävä
monissa ulottuvuuksissa
kahlattava syyllisyyden suo
suostuttava kuumiin kyyneliin
löydettävä omat kyvyt ja rajat
Ihmisen ilo ja kipu
Silloin sielu ehkä läsnä
tässä ja nyt"
- Anja Porio -
Viikko sitten istutimme naapurin kanssa pihakukat.Paratiisi aukeni kukkapuutarhassa kaiken ihanuuden ja väriloiston keskellä.
Herranjestas sentään...olisi tehnyt mieli ottaa tuota ja tuota...ja sitten vielä tuotakin ja...
Lopulta saimme kolmen naisen yhteisellä päätöksellä valintamme tehtyä ja eikun istuttamaan.
Tyttäreni on puurtanut kasvimaalla,jonka he sisarusten kanssa yhdessä väsäsivät ja istuttivat vähän yhtä sun toista.
Kävi vaan niin ( kuin olisin osannut ennustaakin),että ahkera ja tunnollinen tyttäreni siellä nyt työpäiviensä päätteeksi ahertaa kastelemassa ja kasvun ihmeitä seuraamassa.Pojat on poikia!Eli sitten kun satoa alkaa tulla,niin kasvimaallekin ehtii vallan mainiosti:)Luulisin....
Pienen ihmistaimen kasvaminen ja sen seuraaminen läheltä on yhtä ihmettä joka päivä.
Viimeksi tänä aamuna siitä sain iloita,kun poikani käytti minua kaupassa ja kauppareissun päätteeksi istahdin heidän pöytänsä ääreen aamiaiselle.Pienen ihmisen hymy ja kaikki ilmeet tuntuvat ihmeiltä,joka ikinen kerta.
Katselin poikaani hänen pidellessään omaa pientä poikaansa sylissään ja aurinko paistoi suoraan sydämeeni.
En tiedä kaikkien näiden vuosien jälkeenkään,kuinka elämän puutarhaa pitäisi oikein hoitaa,että se tuottaisi hyvää satoa ja olisi iloksi asujalleen ja vierailleen,mutta jotenkin tämä kohta Helena Anhavan runosta puhuttaa minua.
"Kun on muokattu hyvämultainen kasvualusta,
niitä hoidetaan huolella muutama vuosi
ja jätetään sitten rauhassa rehottamaan
niin että jokainen verso
saa kasvaa itsensä muotoiseksi
luonnonvarainen ja viljelty rinnatusten
hiirenvirna sitruunamelissan kainalossa
Miksi kitkeä koiranputki ja ohdake,
tottahan meissä jokaisessa on oltava nekin"
Tarinan jäljillä....sittenkin!
Omat sanasi ja lainatut sanat... ihania yhtäkaikki. Kasvun ihmettä seuraan minäkin, nyppäilen saviheinää kiusaamasta pikkuisia salaatinalkujani. Kastelukannulla on raskasta kantaa vettä 80 metriä, vaikkakin rakkaittensa eteen tekee mitä vaan.
VastaaPoistaHei Syysmyrsky, pitkästä aikaa :) Sie olet niin ihanasti ajatteleva ihminen <3 Hyvää kesää sinulle.
VastaaPoistaKiitos siskot ja ihanaista kesäviikonloppua teille myös!Kuumaa on,mutta kuuma kahvi maistuu silti yllättävän hyvältä.Kunhan illan ihana viileys koittaa kävelen kastelukannun kanssa pitkin pihaa ja juotan kukkaihanuudetkin:)
VastaaPoistaJuuri tänään ajattelin Sinua pyörälenkillä ja mietin, josko ihan kirjeen kirjuuttaisin. Mukavaa kun ilmestyit takaisin. Olen kaivannut kauniita ajatuksiasi!!
VastaaPoistaAnna,kyllä minä täällä "näkymättömänä " olen kuljeskellut....mutta kuten kirjoitin,niin kovin monta tarinaa on minua mukanaan vienyt.Joskus kovin raskain askelin.Ja kaikkia ei ole voinut kieltäytyä edes kuulemasta.Helpottavaa,mutta ei helppoa,kun on voinut nyt tehdä omia,erilaisia valintoja.Minä myös olen ajatellut sinua usein ja melkein on ollut "kynä"kädessä täälläkin:)
VastaaPoistaMinusta ohdakkeet ovat aina olleet kauniita, joten onko tuo ihme jos ovat vähän koristaneet elonpolkujakin:)
VastaaPoistaKiitos tarinasta, en hoksannut että olet blogitellutkin, juuri tulin reissusta ja istuin katselemaan mitä täällä on, mutta väsy painaa kovasti käpälään. Kivaa kesää Sinulle rakas myrsky:) On ihana seurata pienen ihmisen elämää joka on ehjä ja hyvä, sitä toivoisi aivan kaikille, vaikka tiedänkin että se on mahdoton yhtälö...
hei, olet lukijani ja joskus myös kommentoinut.. sivullani on lahja, jonka jaan sinulle.. tule ja ota.. toivon koko sydämestä onnellista kesää ja paljon rakkautta elämään.. Kiitos että olet ystäväni. tässä yhteisessä foorumissa, jossa suuri joukko on yksi kansa, kaikki toisiansa rikastaen, jokaisella on oma mielen kuva , runo tai tarina, se on ihana siunaus.. vain siitä syystä jaksamme jatkaa...
VastaaPoistavieläkin ajatukseni pysähtyivät varsinkin tekstin alkuun, se on hyvin totta.. emme me ihmiset valitse kovin paljon, meille annetaan, odottamatta, myös otetaan joskus jotain, mitä emme haluaisi, elämä muuttuu ja me muutumme, me kasvamme tuntemaan vähän kerraallaan oman polkumme tarkoituksen. kiitos joulutervehdyksestä blogissani samoin toivon sinulle ystävä hyvä hyvää joulua niin isojen kuin ihanien pienten kanssa.. tänään sain joulukuusen ja pieni potilaani koristeli sen melkein yksin. hän syökin jo vähän. kuume on pois ja se raskas huoli..tämä oli taas yksi muistutus elämän muutoksista, kaikki on joskus kohtalonpyörän pyörähdyksen jälkeen toisin kuin kuvittelin.. mutta nyt on hyvä mieli, on taas toivoa lämminhenkisestä perhejoulusta. me kaikki suomessa asuvat vietämme sitä yhdessä.. yksi tyttäristä lähtee tapanin jälkeen pojan perheen luokse brasiliaan.. ja me yritämme kerätä keveitä mutta kestäviä lahjoja kun on "kuriiri posti" jostain syystä paketit eivät mene perille. Ehkä siellä on liian paljon köyhiä, todella köyhiä, ja annan anteeksi..Et ole kirjoittanut tänne pitkiin aikoihin. Kaipaisin tämän tekstin kaltaista tekstiä useimmin.. kaipaan sanoja jotka puhuvat sieluun saakka, vahvistavat tai ohjaavat. Voi hyvin ja olkoon Joulusi siunattu.. Ja niin se netlog on minullakin vain joskus auki, samoin kuin facebook.. ilmainenhan se on, jos olet unohtanut salasanan tai kirjautumis nimen sen saa lähettämällä pyynnön samasta s,p;tä..
VastaaPoista