perjantai 16. maaliskuuta 2012

L niin kuin lapaset ja muita lämpimäisiä

Kouluaikaan yksi kaikkein kauheimmista aineista oli minulle käsityöt.
Inhosin käsitöitä.Inhosin,inhosin...
Alakoulussa opettajani,tuhti vanhapiika Signe Matilainen,muisti jatkuvasti ääneen ihmetellä,kuinka voinkin olla NIIN osaamaton,"kun sinun äitisihän oli NIIN TAITAVA".
No,Signe sai paljon anteeksi,koska hän piti pienen kyläkoulumme kirjastoa,jonka ahkera käyttäjä olin ja hän kannusti minua lukemaan ja lainasi minulle kaikkia niitä kirjoja joita halusin lukea,ikään katsomatta (silloin ei,luojalle kiitos,ollut mitään ikäsuosituksia)
Minä en siis koskaan oppinut tekemään käsitöitä.
Mutta laulaa minä osasin ja kirjoittaa.Sepittää satuja ja tarinoita.Ja minun mielikuvituksellani oli pitkät ja kantavat siivet...
Minun lapseni eivät koskaan saaneet,pitkälti em.syistä johtuen,pukeutua äidin tekemiin villasukkiin,lapasiin,villapaidoista nyt puhumattakaan.
Pojasta polvi paranee,sanotaan.Ja minun tapauksessani tytöstä.
Tyttäreni oppi tekemään käsitöitä,tupelosta äidistä huolimatta.
Viime talvena hän tuli ostoksilta iloisena ja kaivoi kassistaan äidille villalangat ja puikot.Oli ostanut itselleenkin ja sanoi,että nyt äiti aletaan sitten kutoa.On jotain tekemistä sairaslomalla.Ja tätähän sä olet pitkään jo suunnitellut.Teet vaikka sukat,se on ihan helppoa.
No joo,siitä se alkoi ja monet naurut naurettiin kantapään kanssa.Kesän aikana sukat lopulta valmistuivat ja syksyn korvalla toiset,ne tyttärelle aiotut.
Mutta hänpä sanoi,että pidä nyt vaan ite,mulla on ihan hyvät ja silleenhän siiinä kävi.
Minun kutomukseni jäivät,mutta hänen jatkuivat.Pieni,vaaleanvihreä villanuttu,salaisuus.
Ja lapaset äitiliinille joululahjaksi.
Talvisena päivänä,auringon paistaessa kirkkaana enteillen kevättä,minä istun keittiössä.
Sisällä on lämmin,mutta minun sydäntäni kylmää..
Haen eteisen pöydältä lapaset,ne hiekanväriset,joululahjaksi saadut.Laitan ne käsiini ja painan rintaani vasten.
Pari viikkoa myöhemmin ajattelen,että olisi pitänyt laittaa ne villasukat,että olisi ollut lämmin.Sinulla.Kun maakin on vielä roudassa...
Tänään minä ajattelen lämpimäisiä.
Rakkaitani.Lapsiani.Vahvoja ja herkkiä poikiani.
Pientä prinsessa Aurooraa ja prinssi Kasperia,sekä sitä kaikkein pienintä,sydänlapseni sydänlasta.
Minun lämpimäisiäni.Villasukkia,lapasia,kukkutimurusia...

8 kommenttia:

  1. Sydänlapsesi sydänlapselle toivon hyvää elämää ja paljon voimia niitä tulevia väistämättömiä suruja varten, joilta emme voi heitä ikinä toiveistamme huolimatta suojella.. yhä edelleenkään postini ei ole lähtenyt, mutta varmasti ja hitaasti se tulee kuitenkin.. Kulta myrsky, lapsellasi ei ole enää milloinkaan kylmä, kuten meillä maanlapsilla täällä, mutta ymmärrän kuitenkin kipeästi tunteesi...Aina kun laitat lapaset, muistat hänet, rakkaan prinsessasi ja hän lämmittää käsiäsi vielä kauan.

    VastaaPoista
  2. 17.3.2012
    sydänlapsellesi

    -kun täällä on yö
    aurinko aina jatkaa
    toisaalla matkaa-

    VastaaPoista
  3. sanattomana luen. olet ajatuksissani.

    VastaaPoista
  4. Herkkää ja kaunista muistelua. Villasukat ja villakäsineet.

    VastaaPoista
  5. Kauniin riipaisevaa... Voimia ja enkeleitä!

    VastaaPoista
  6. Hienoa, että sait tällaisen käsityökokemuksen tyttösi kanssa. Edessäsi on pitkä, kylmä vuosi, kun jokaiselle muistolle on sanottava hyvästi. Onneksi villasukat ja lapaset lämmittävät sydämesi.

    VastaaPoista
  7. Voimia sinulle, kirjoitat niin syvästi ja koskettavasti. Enkeleitä vierellesi ja pikkuisille sekä sydänlapselle

    VastaaPoista