Lapsuusvuosieni pienen maalaiskirkonkylän tärkein kohtaamispaikka oli linja-autoaseman Baari.Sinne vei linjuri mutkaista ja osin mäkistäkin hiekkatietä pitkin kotikylältä joka aamu,kun Kunnallisen Keskikoulun pulpettia kulutin.Ja toi iltapäivällä takaisin.
Siellä sai nauttia kahvin ja muna-anjovisvoileivän tai rasvaisen munkkipossun ja juomaksi coca-colaa niistä pienistä,linjakkaista pulloista.
Kylillä asioivat maalaisukot saattoivat nauttia pullollisen pilsneriä.Väkevämpiä ei tarjoiltu.Mutta tupakkia sai vapaasti tuprutella ja pieni baari haisi hielle,navetalle ja moottoriöljylle.
Joskus päästiin kaupunkiin käymään.Yleensä silloin,kun piti ostaa uusi talvitakki tai jotain muuta,mitä kirkonkylän muuten laajavalikoimaisesta Osulasta ei saanut.
Kaupungissa ihaninta oli päästä Meijerin Baariin.Välillä valittiin siskon kanssa jäätelösoodaa,välillä oikein hieno jäätelöannos.Minun suosikkejani olivat Melba ja Banana Split.Jos Anna-täti oli mukana hän halusi ehdottomasti baakelsin.
Kun perheemme muutti kaupunkiin jäin minä vielä vuodeksi kirkonkylälle koulua lopettelemaan.Asuin viikot hyyryläisenä ukin vanhan tuttavapariskunnan kammarissa.
Illat luuhattiin kavereiden kanssa Baarissa.Mutta ei siinä linja-autoaseman,vaan toisessa,missä oli jukeboxi.
Minulla oli siellä myös avoin piikki päivittäistä ruokailua varten,jota ahkerasti käytinkin ja vähän muuhunkin.
Salaa nurkan takana pikku-Bostonista vedettiin poskareita ja suunniteltiin kotibileitä.Vaikka oltiin maalla,niin kyllä sielläkin osattiin.
Kun koulu loppui ja muutin lopullisesti kaupunkiin löytyi sieltäkin Baari.
Tähti-baarin jukeboxin viereisessä pöydässä notkuttiin likkakavereiden kanssa ja pistettiin lanttia koneeseen."Silence is golden" ja "Hotel California"soivat illasta toiseen.
Baarit olivat sen ajan nuorten kohtaamispaikkoja.Siellä ihastuttiin,rakastuttiin,petyttiin ja hypittiin riemusta.Itkettiin,naurettiin,juoruttiin.Suututtiin ja lepyttiin.
Ja suunniteltiin.Bileitä,liftireissuja,opiskelua,ammatinvalintaa,tulevaisuutta.
Kun aikuisuus lopulta koitti,jäivät baarit menneisyyteen,eivätkä mitkään baarit sen jälkeen ole enää tuntuneet samanlaisilta.
B-kirjaimella alkaa myös pari muuta sanaa,jotka jollain lailla koskettavat minua.
Toinen on ruotsalainen komisario Beck,joka on palannut taas ruutuun kaikkine jaksoineen.Jippii!
Ja toinen on saksalainen Franz Beckenbauer.
Hänen kuvansa,nuorena miehenä,komeili vuosia siinä lokerossa,joka minulla oli hallussani työpaikkani kansliassa.
Eräänlainen aikansa "keisari" tämä hyväjalkainen mies.
Silloin ennen oli todella ne Valion Baarit joka stadin kulmassa, Ne oli meilläkin nuorten kokoontumispaikkoja ja suosituin juomatilaus oli paksu suklaapirtelö. Kivat muistot herätit mieleen.
VastaaPoistaKaiser Franz oli minunkin suosikkeja futiksessa Gerdt Müllerin ja Sepp Maierin ohella.
VastaaPoistaMe luuhattiin Tikkurila Cityssä, joku baari siinäkin oli. Tintti?
Rekolan Kinossa käytiin tsiigaamasa Clint-jutut ja valistuselokuvat, sielä oli väljät ikärajatulkinnat.
Rajabaariin tulivat kotikirkonkylässäni Tornionjoen yli lossilla autoillansa ruåtsalaispojat, raggarit, joita suomenpojat kateellisina mopojensa selästä katsoivat. Ja lauloivat Lapin poikaa hieman kaksimielisesti virnistellen... "ase kourassa jahtiin mä käyn"! Yksi mopomerkki oli silloin Ase! Meillä tytöillä oli nilkkasukat ja "kernitakit"! Voi että miten mukava kirjoitus! Kuvaat niin tutunoloista aikaa.
VastaaPoistaKiitos kommenteista tytöt ja Pedro!
VastaaPoistaMeillä oli Esson baari, sinne kävi tie melki joka ehtoo
VastaaPoistaJa meillä päin maaseudun kylässä ei ollut yhtään baaria.Istuttiin kotona ja tehtiin läksyjä iltaisin... siksi minusta tuli tällainen.. =DD
VastaaPoistaMilena:Ei meidänkään kotikylällä baaria ollut.Maitolaitureilla kavereiden kanssa hengailtiin tai kotona.Baarielämää oli vasta silloin,kun asuin sen vuoden siellä vanhusten hyyryläisenä kirkonkylällä,eikä illat kammarissa yksin oikein kiehtoneet.Ja hyvä tyyppihän susta tuli ilman baariakin,tai ehkä juuri siksi,hih...:))
VastaaPoista