Muistan erinomaisen hyvin pari ihanaa ja minulle läheiseksi tullutta pikkupoikaa,joihin minulla työni kautta oli suuri ilo tutustua.
Toinen heistä ,tapaamisemme alkuaikoina,katsoi minua pitkäripsiset silmät viiruina ja osoitti sormellaan sanoen:"Älä luule,että kesytät minut"
Toinen taas yhteisellä juttu-ja tekemisajallamme yritti sanoa minulle jotain,jota en ymmärtänyt.Useaan kertaan hän yritti ja totesi lopulta:"kyllä sä oot huts..hups..huts..apua,mä tarviin sitä puheterapiaa".No,hupsua hän tarkoitti.
Että mitenkö tämä nyt liittyy tuohon otsakkeeseen?
Kävi niin,että puheterapiaa toivova poika ei sitä sitten tarvinnutkaan.Ja kesytetyksi kieltäytynyt kesyyntyi muuten vaan.
No,ehkä ei ihan muuten vaan,mutta vuorovaikutuksen seurauksena,ehkä...
Molempien poikien kanssa vietin paljon kahdenkeskistä aikaa ja puhuin ja kuuntelin.Kun sanoja oli vaikea löytää tai ne olivat tyystin hukassa,niin etsimme niitä yhdessä.Minä arvuuttelin,esitin vaihtoehtoja.Pojat opettelivat tunnistamaan tunteita ja lopulta niille löytyi nimetkin.
Yhteys oli syntynyt.
Oivalsin,että myös tämä meidän blogiyhteisömme,joka väkivaltaisesti lopetettiin,oli eräänlainen puheterapian ja kesyyntymisen paikka.
Kun ihminen saa olla vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin juuri sellaisena kuin on ja juuri silloin kuin tahtoo ja juuri niiden kanssa,joiden kanssa tahtoo,hän "oppii puhumaan" ja hän oppii kuuntelemaan.Oppii kuuntelemaan omaa itseään ja toisia ihmisiä.Ja oppii luottamaan siihen,että on kelpaava ja arvokas juuri sellaisena kuin on.
Tämän yhteenkuulumisen tärkeyden näkee siinä,miten hajalleen joutunut blogiyhteisö kokoaa jäsenensä ja luo uuden "kodin",jossa yhteys säilyy ja jatkuu ja antaa kaikille tilan ja mahdollisuuden juuri sellaiseen vuorovaikutukseen,mikä jokaiselle on omaa ja ainutkertaista.
Tämän hokasin tänään ,katsotaan mitä huomenna.
Siihen asti kaikille hyvää loppuiltaa ja onnellisia syyspäiviä!
Mullahan niitä vielä riittää...näin loman muodossa.
Ja nyt taidankin ottaa vähän sitä eilen tekemääni kaalilaatikkoa,joka on ihan taivaallisen hyvää ( vaikka itse sanonkin )
Ja tietysti seuraan Suomi-Hollanti fudismatsia!
Juuri niin on tapahtunut..juuri niin esim. minä olen kokenut. Aluksi vain seurailin ja lueskelin ja olin ihmeissäni..mitä enemmän luin, varsinkin naisten upeita ajatuksia, jotka saivat omat ajatuksenikin laukkaamaan, sitä tiiviimmältä tämä meidän porukka alkoi tuntua ja aidosti aloin tuntea kuuluvani joukkoon. Sielunsiskoiksi oon teidät kaikki kokenut ja syysmyrsky, juuri niinkuin sanoit; samalla kun kuuntelee toisia, niin oppii myös kuuntelemaan, ymmärtämään ja tuomaan julki omaa itseään ja tuntee hyväksyntää...se jos mikä tekee sisimmälle hyvää. Hyvää loman jatkoa sulle.
VastaaPoistaLähden taas pois, jotta voin palata takaisin. Hyvästelen, jotta voi taas halauksin tervehtiä!
VastaaPoistaKäännän selkäni, jotta voin taas kääntyä katsomaan!
Vaikka kaikki nämä koetaan monta kertaa, on kohtaaminen aina uusi ja antaa lisää iloa ja näkymiä elämään! Eks vaan siskoseni!
Kiitos tytöt kommenteista!
VastaaPoistaKohtaamiset ja kohdatuiksi tulemiset ovat tärkeitä elämän poluilla.
Ja kuten Kepa sanoi,tekee sisimmälle hyvää tuntea olevansa hyväksytty ja Annan sanoihin yhdyn;iloa ja näkymiä tulee lisää.
Iloa tunnen tänään,lomani kolmantena päivänä,vaikka Suomi hävisikin Hollannille jalkapallossa.Tasapeli oli harmittavan lähellä,ai ai..
Hei hei Te iloiset siskokset!
VastaaPoistaTäältä lentelee syksyn kirpeyteen elämäniloa ja präiskäleitä, tällä kertaa mustikkahillon kera.
Laulun sanoin; "Tää ystävyys ei raukene, vaan kestää ainiaan..."
Huomaan,kuinka kovasti olenkaan kaivannut noita sun räiskyviä plättysiäsi ihan kaikkien hillojen kera,kermavaahdolla ja ilman.
VastaaPoistaNäin se vaan on,kuten ystävyydestä sanot!
hyvin kokosit ajatukset tästä aiheesta. Katsomme mitä tulevaisuus tuo. Hyvää yötä oli tapana lähes joka ilta ennen sanoa.. Sanon siis nytkin. Hyvää yötä.
VastaaPoistaUpeeta teksatiä ! Kiitos.
VastaaPoistaOle hyvä sisko-pee!Näin minä tätä asiaa olen ajatellut.
VastaaPoista