C niin kuin Clapton

Ciao!
Naputtelen tätä nyt lauantaiehtoona,vaikka oikeasti eilen vietin C-päivää.
Halusin tähän myös C-päivämusiikkia,jota en itse osannut ladata,mutta tyttäreni mukava sulho minua kädestä pitäen opasti,joten ehkä jatkossakin onnistuu.
C-päivämusiikkia olisi voinut olla myös Cumuluksen musiikki,josta kovasti pidän.Tai oopperasta Carmen,aah...niitä ihania ja tulisia tunteita!!

Muisteloissani kävin kaikenlaisia C-asioita läpi ja sieltä nuoruudesta löytyivät Canasta ja Cabernet.Vähän monet illat lätkittiin korttia ja lipiteltiin viiniä,joka oli köyhille opiskelijoille hyvän hintalaatusuhteen maineessa.

Jämeräntaipaleen opiskelijayhteisössä,missä monta maalaiskyläni koulukaveria opiskeli pitkällä sopimuksella akateemisiin tai muuten arvostettuihin ammatteihin,istuttiin yötä ja käytiin kuumia,aatteellisia keskusteluja.Olihan Suomeen saapunut ensimmäinen varsinainen pakolaisryhmä ennen Chilen vallankaappausta.Myös Castro ja Che olivat niiden päivien nimiä.
Vastaavia keskusteluja käytiin myös Vanhalla ja Kaivopihan terassilla ,missä nykyisin traktoriravintola Zetor sijaitsee.
Ja rauhanmarsseille osallistuminen oli itsestään selvää.Ylipäätään toisista huolehtiminen ja solidaarisuus olivat silloin ihan oikeasti olemassa ja totta,ainakin meidän porukassamme.

Tähän väliin lainaan  näiden muistojen kunniaksi pätkän Paulo Coelhon ajatuksista:

"Pidä mielessäsi elämän loppuun saakka ne hyvät asiat,
jotka kumpusivat vaikeuksien keskeltä.
 Ne ovat todiste voimastasi ja antavat sinulle itseluottamusta
jokaisen esteen kohtaamiseen."

Noista vuosista on aikaa.
Jokainen katosi suuntaansa.Sinne,minne elämä,perhe tai työ kuljetti.

Minä istun täällä.
Kuuntelen Claptonia,nautin kupillisen pussicapuzzinoa paremman puutteessa ja laitan suolakeksin päälle camembertia .Pöydällä on myös cantaloupemelonia lohkoina,se on paras meloni minusta.

Kun pistän silmät kiinni,voisin nähdä itseni vaikka Caprilla.Hämärässä,lämpimässä illassa.Puistossa meren rannalla tai pienessä kahvilassa edessäni lasillinen lempijuomaani ( punaviinin jälkeen )Camparia,pitkässä lasissa,vedellä jatkettuna.

Tai viheriöllä pelaamassa crokettia,joka on maailman mukavin kesäkimppapeli.

Tai elokuvateatterissa katsomassa Chaplinin vanhoja,mustavalkoisia leffoja,joita myös rakastan.

Mutta minä olen siis täällä.Omassa,mukavassa kodissani ja tyttäreni kaksi kissaa hurisevat sohvalla päät toistensa kainalossa.
Ilta vaihtuu pikkuhiljaa yöksi.Uudet,nuoret naapurit ilmoittivat rappukäytävän taululla pitävänsä tänään tupaantuliaiset ja pyysivät anteeksi,jos kuuluu ääniä.
Kovin on hiljaista ollut.
Ovatko tavat parantuneet vuosien varrella vai eivätkö nykynuoret enää osaa pitää kunnon juhlia?
Siinäpä sitä tällekin kyttääjälle pähkäilemistä.

Ja lopuksi se joka syksyn tärkeä Cee,nimittäin C-vitamiini.
Muistakaa ihmiset juoda mustaviinimarjamehua,niin ei flunssat iske.!