maanantai 13. syyskuuta 2010

Aa niin kuin anteeksiantaminen

Aapinen alkaa A-kirjaimella.Aakkoset ovat tärkeitä,että ihminen oppii  muodostamaan sanoja.Sanat taas ovat tärkeitä,että oppii lukemaan.Ja että oppii kirjoittamaan .

Minä ajattelin kirjoittaa oman Aapiseni.Aakkosia on 28 ja minulla on siis 28 kirjainta,joilla muodostan sanoja ja kerron tarinaa.Tarinat kertovat minusta,tavalla tai toisella.

Ensimmäinen tarina on Anteeksiantaminen.

Minulla on hyvä ystävätär,jonka kanssa olemme tunteneet toisemme jo 37 vuotta.Tutustuimme,kun hän seurusteli 70-luvun alussa nuoren miehen kanssa,joka oli tulevan mieheni paras kaveri.
Myöhemmässä elämänvaiheessa hän seurusteli tulevan ex-miehensä kanssa,joka oli minun lasteni isän paras kaveri.Monimutkaistako?
Olimme samaan aikaan myös Naistenklinikalla,kun hän sai ensimmäisen ja ainoan poikansa.Minun nuorin poikani on 3 päivää hänen poikaansa nuorempi.
Vietimme perheinä paljon aikaa yhdessä.Kun minulle tuli ero lasteni isästä ja hänelle myöhemmin omasta kumppanistaan oli ystävyytemme vieläkin tiiviimpää.
Vuosien varrella jaoimme toistemme kanssa kaikki elämisen arkeen liittyvät ilot ja surut.Hän on ihminen,joka tuntee minut parhaitenja jonka minä tunnen parhaiten.
N.kaksi ja puoli vuotta sitten tapahtui kuitenkin jotain,johon kumpikaan emme olleet valmistauneet.Ehkä siksi,että sellaista ei koskaan meille pitänyt tapahtua.
Välimme menivät totaalisesti poikki.
Kaksi ja puoli vuotta on pitkä aika kaivata ystävää,jonka on menettänyt.Ja aivan suotta.

Viikonloppuna soi puhelimeni.
Puhelimen toisessa päässä oli ystävättäreni Ulla,joka kutsui minua illanviettoon kotiinsa,kylän alamäkeen.
Hän kertoi,että paikalla oli myös tämä vanha ystävättäreni,jonka kanssa välit olivat siis poikki.Ja ,että hän myös toivoi minun tulevan.
Vanhin poikani oli juuri käymässä ja totesi,että kyllä hän sinut sinne autolla heittää kotimatkallaan.Ja,että mene nyt ja älkää niitä vanhoja juttuja sit kaivelko.
Niin sitten menin.
Perillä vastaani eteisessä tuli ystävättäreni,joka kiepsahti kaulaani lujasti halaten.Tulithan sinä!
Iltaa istuessamme hän totesi,että enkeleitä on olemassa ja että yhteinen ystävämme Ulla on tänään ollut enkelinä saattamalla meidät yhteen.
Kuinka hyvältä tuntuikaan istua ja puhua.Sama ikävä ja kaipaus oli meitä molempia vaivannut.Ja nyt,uudelleen kohdanneina päätimme,että mikään ei tätä ystävyyttä enää lopeta.
Oli anteeksiantamisen ja anteeksisaamisen aika,molemmin puolin.Ja uusi alku.
Minäkin uskon enkeleihin.

10 kommenttia:

  1. Minäkin uskon välillä. Auta minua epäuskossani.

    VastaaPoista
  2. Minun elämässäni enkeleillä on ollut todella suuri merkitys.
    Tässä Aapisessa joitakin kokemuksia välittyy teille muillekkin.
    Uskokoon ken tahtoo!

    VastaaPoista
  3. Riittäväkö nuo 28 kirjainta. Jään mielenkiinnolla odottamaan Ååta. Niin, paitsi jos asut Turussa...

    VastaaPoista
  4. Kohtaamme useinkin enkeleitä, joilla on siivet piilossa. Sen vuoksi heitä ei aina heti tunnista. Tämän ajatuksen olen lukenut jostakin, en kyllä muista mistä, mutta allekirjoitan ja alleviivan kuitenkin.

    VastaaPoista
  5. Kiitos teille kommenteista!Ja Pedrolle:Kyllä savolainenkin Å:sta jotain muuta keksii kuin Turkusen....vaikka,vaikka...no,vaikka mitä!!!

    VastaaPoista
  6. ... niin, mutta entäs tuo Quu... :)

    VastaaPoista
  7. Sanoppas se Orvokki!Täytyy varmaan siirtyä Savosta muualle mualimaan!:)

    VastaaPoista
  8. Onnellista teille, löytää tai saada ystävyys takaisin.
    Ymmärrän hyvin sua. Mulle kävi muutama vuosi sitten myös niin, että eräs ystäväni, sanoi ystävyytemme irti, ilman mitään selitystä. Sitä ennen olimme yli 10vuotta olleet todella läheisiä ja olin hänen tukenaan monissa kriiseissä. Ehkä osasyynä hänen pitkä invalidisoiva selkäproplematiikkansa..42v..eläkkeelle. Onneksi hänellä on sulhanen, joka ymmärtää, mutta kipeää tekee, kun toinen on sitä mieltä, että ystävyyttä ei enää ole.

    VastaaPoista
  9. Voihan myrsky! Outoja tapahtumia nuo ystävvyyden katkot, väliin selvin syin, väliin ihan "humalassa", siis ilman viitettä!
    Ihana tunne, kun kohtaa kadotetun ystävän ja kaikki on kuin - silloin joskus.
    Enkeleihin uskon ihan hirveesti, niitä on likelläni, niin tiedän. Sinä olit enkelin tuoma silloin marraskuussa laivareissun jälkeen, kun olin onneton ja ... no se unohdettu, mutta siitähän meidän ystävyys alkoi ja sitä suuresti arvostan.
    Ja Åboseen kun muutan, saat kyllä apua tuohon Å-blogiisi! Se on varma juttu.

    VastaaPoista
  10. Toivon,et pääset Åboseen ja kutsun itseni het kyllään!!!:)

    VastaaPoista